Putaan Mot­ti­mes­ta­rit Oy:n yrit­tä­jällä Pasi Mik­ko­sella on poik­keuk­sel­li­nen stra­te­gia yhtiön omis­ta­mien 27 met­sä­ko­neen kanssa. Yri­tys ostaa kaikki met­sä­ko­neensa noin 10 000 tun­tia ajet­tuina ja neljä-viisi vuotta van­hoina. Koneilla aje­taan yhdessä vuo­rossa, kun­nes ne myy­dään noin 20 000 tun­nin ikäi­sinä. 

– 10 000 tun­tia ajettu har­ves­teri mak­saa noin puo­let uuden hin­nasta. Nukun yöni aika pal­jon rau­hal­li­sem­min, kun kalus­tossa on kiinni puo­let vähem­män rahaa kuin uusissa koneissa, tii­vis­tää Mik­ko­nen. 

– Ehkä tär­kein tekijä on kui­ten­kin se, että van­hem­milla koneilla riit­tää, kun niillä aje­taan yhdessä vuo­rossa. Kul­jet­ta­jat tyk­kää­vät, kun heillä on omat nimik­ko­ko­neet, teh­dään vain päi­vä­vuo­roa ja kone löy­tyy aamulla samassa kun­nossa sekä samasta pai­kasta kuin mihin sen on illalla jät­tä­nyt. Koneen­kul­jet­ta­jat viih­ty­vät meillä hyvin. Viime vuonna yksi kul­jet­taja jäi eläk­keelle 51 vuo­den työ­uran jäl­keen. 

Käy­te­tyt koneet vaa­ti­vat tie­ten­kin enem­män kun­nos­sa­pi­toa ja kor­jaa­mista kuin uudem­mat. Kun uusilla koneilla ope­roi­valla yhtiöllä olisi suu­rem­mat rahoi­tus­ku­lut, niin Mot­ti­mes­ta­reilla on vas­taa­vasti isom­mat kor­jaus­ku­lut. Kor­jaus­ku­luja hil­lit­see se, että yhtiöllä on itsel­lään vah­vaa kor­jaus­osaa­mista, useita lavet­ti­au­toja ja hyvät kor­jaa­mo­ti­lat. Pit­kästä osaa­mi­sesta ker­too sekin, että Pasin isä raken­nutti omalla pajalla kaksi hak­kuu­ko­netta 1980-luvulla Koc­kum­sin ajo­ko­neesta, nos­tu­rista ja Lako-kou­rasta. Vuonna 1991 yri­tyk­seen han­kit­tiin­kin ensim­mäi­nen kelta-vih­reä Pons­sen har­ves­teri ja pian sen jäl­keen lisää har­maita Pons­seja. 

Konei­den kes­tä­vyys on kol­min­ker­tais­tu­nut 

Mik­ko­nen arvioi, että met­sä­ko­nei­den eli­nikä on kol­min­ker­tais­tu­nut 1980-luvulta alkaen. Yhtiöllä on esi­mer­kiksi ollut käy­tössä pari PONSSE Elkiä, joilla on ajettu yli 30 000 tun­tia eikä nii­den moot­to­reita ole avattu ker­taa­kaan. Eten­kin voi­man­siir­to­jen, moot­to­rei­den ja hydrau­lii­kan kes­tä­vyys on vähin­tään triplaan­tu­nut, toi­saalta säh­kö­vi­koja on enem­män kuin aikoi­naan. 

– Ajo­ko­neilla voi ajaa vähän pidem­pään kuin hak­kuu­ko­neilla, koska ne ovat yksin­ker­tai­sem­pia. Hak­kuu­ko­nei­siin taas vaih­de­taan yleensä hak­kuu­pää 10 000–20 000 tun­nin välissä, kun kone on meillä käy­tössä. 

– Vikoja tämän ikäi­siin konei­siin tie­tysti välillä tulee. Jos on esi­mer­kiksi 20 konetta ja kuu­kau­dessa 20 työ­päi­vää ja konei­siin tulee yksi vika kuu­kau­dessa, niin kes­ki­mää­rin joka päivä on jos­sain koneessa vika. Ennen oli enem­män tuhan­nen euron vikoja, nykyi­sin on enem­män vii­den euron vikoja, eli pie­niä anturi‑, sähkö- yms. vikoja. Toi­saalta jos meillä kone sei­soo vuo­ro­kau­den, niin siinä mene­te­tään vain yksi vuoro. Uudella koneella mene­tet­täi­siin kolme vuo­roa. 

Mik­ko­nen kehuu Pons­sen huol­toa, huol­to­neu­von­taa ja teh­das­kun­nos­tet­tuja osia. Mot­ti­mes­ta­reilla on myös vih­reitä ja punai­sia koneita, joten ver­tai­lu­poh­jaa löy­tyy. 

– Esi­mer­kiksi viisi vuotta van­han Pons­sen har­ves­te­rin voi hel­posti päi­vit­tää tie­to­jär­jes­tel­mien osalta nyky­ai­kaan. Pons­selta on myös saa­nut todella hyvin opas­tusta konei­den oma­toi­mi­seen kor­jaa­mi­seen eikä vain sanota, että vie kone merk­ki­huol­toon. 

Mot­ti­mes­ta­rei­den koneet ovat huol­to­so­pi­muk­sen pii­rissä ja isot huol­lot tee­te­tään lähei­sessä PONSSE-merk­ki­huol­lossa. Käy­tössä sär­ky­neet osat kor­ja­taan yleensä itse. 

Kaksi konetta äes­tää met­sä­poh­jia 

Hak­kuita Mot­ti­mes­ta­rit tekee lähinnä Metsä Grou­pille ja Haa­pa­jär­ven Sahalle. Lisäksi puuta kor­ja­taan esi­mer­kiksi tuu­li­puis­to­jen, tie­hank­kei­den ja raken­nus­hank­kei­den alta. Toi­min­ta­säde on noin sata kilo­met­riä. Pai­kal­li­set met­sä­no­mis­ta­jat tun­te­vat fir­man ja usein jopa toi­vo­vat tiet­tyä koneen­kul­jet­ta­jaa omaan met­säänsä. Hak­kui­den lisäksi teh­dään met­sän uudis­tusta äes­tä­mällä myös UPM:lle ja Met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sille 

– Äes­tys­ten teke­mi­nen useille eri met­säyh­tiöille on aito win-win ‑tilanne. Tulee syner­giae­tua, kun voi­daan ajaa eri met­säyh­tiöi­den vie­rei­set pals­tat ket­jut­ta­malla kaksi konetta ja yksi lavetti töi­hin. 

Äes­tystä teh­dään kah­della Pons­sella, jotka on lyhen­netty ja varus­teltu pysy­västi äes­tyk­seen. Äes­tys­kausi on män­nyn kyl­vö­aika tou­ko­kuun alusta juhan­nuk­seen sekä lisäksi vähän aikaa syk­syllä eli syys­kyl­vönä. Uusia met­sä­ko­neita ei kan­nat­taisi varus­tella erik­seen äes­tys­työ­hön, mutta 10-vuo­tiaita koneita on varaa sei­sot­taa yhdek­sän kuu­kautta vuo­dessa, kun äes­tyk­siä ei ole. Äes­tys myös tasoit­taa seson­keja, koska sitä teh­dään keli­rik­koai­kaan, kun hak­kuilla on hil­jaista. Yhtiö on teh­nyt äes­tyk­siä jo vuo­desta 1976 alkaen. Äes­tyk­sen osuus on kui­ten­kin vain noin 10 pro­sent­tia Mot­ti­mes­ta­rei­den lii­ke­vaih­dosta. 

Myös sahausta ja lavet­teja 

Mik­ko­nen on mukana myös muussa met­sä­alan yri­tys­toi­min­nassa. Hänellä on vähem­mis­tö­osak­kuus FM Tim­ber ‑saha­kon­ser­nissa ja hän on toi­sena yrit­tä­jänä Pih­ti­pu­taan Ajo­ko­ne­kor­jaamo Oy:ssä. Pih­ti­pu­taan Ajo­kon­kor­jaamo huol­taa ras­kasta kalus­toa ja raken­taa met­sä­ko­nei­den kul­je­tus­la­vet­teja pää­asiassa Vol­von ja Sca­nian alus­toille. 

– 1988 teh­tiin eka lavetti omaan käyt­töön. Siitä homma on pik­ku­hil­jaa kas­va­nut. Nykyi­sin val­mis­te­taan noin 30–40 lavet­tia vuo­dessa Ajo­ko­neen nimellä, ker­too Mik­ko­nen 

Lave­tit mene­vät Suo­meen ja Bal­tian mai­hin. Näissä maissa on saman­kal­tai­nen lain­sää­däntö, joka sal­lii vajaan kol­men met­rin levey­den, 16 met­rin pituu­den kuor­man kanssa ja 29,5 ton­nin kan­ta­vuu­den. Täl­lai­nen vii­siak­se­li­nen siir­toauto riit­tää kai­kille nykyi­sille met­sä­ko­neille.