Kas­vua ja hyvin­voin­tia vuo­siksi eteen­päin

Puus­ton kasvu kai­paa har­ven­nusta voi­dak­seen hyvin. Har­ven­nuk­silla tur­va­taan met­sän hyvä kasvu, arvo­kasvu ja ter­veys. Ponsse on eri­kois­tu­nut tava­ra­la­ji­me­ne­tel­män met­sä­ko­nei­siin, jossa run­got kat­ko­taan jo met­sässä eri käyt­tö­tar­koi­tuk­siin. Mene­telmä nousee tär­ke­ään roo­liin vas­tuul­li­sessa met­sän­hoi­dossa.  

Puusto ja juu­risto jou­tu­vat kil­pai­le­maan ravin­teista har­ven­ta­mat­to­massa met­sässä, joka on myös altis lumi- ja tuu­li­tu­hoille.  

”Har­ven­nuk­sia teh­dään met­sien ter­vey­den ja puus­ton kas­vun sekä raaka-aineen saa­ta­vuu­den tur­vaa­mi­seksi. Har­ven­nuk­set ovat vält­tä­mät­tö­miä, kun halu­taan pitää hyvä huoli met­sästä”, kiteyt­tää Pons­sen met­sä­asian­tun­tija ja Sak­san sekä Itä­val­lan alue­joh­taja Tuomo Moi­la­nen. 

Har­ven­nuk­sessa pois­te­taan puut, jotka eivät ole kehi­tys­kel­poi­sia: vial­li­set, kat­ken­neet tai laa­dul­taan huo­not puut. Par­haat, kas­vu­ky­kyi­sim­mät ja hyvä­laa­tui­sim­mat puut jäte­tään jat­ka­maan kas­vu­aan.  

Onnis­tu­nee­seen har­ven­nuk­seen vai­kut­ta­vat ennak­ko­rai­vaus ja tai­mi­kon­hoito. Kun har­ven­nuk­sen aika tulee, tär­keässä roo­lissa jäl­jelle jää­vän puus­ton ja maa­pe­rän vau­rioi­den vält­tä­mi­sessä ovat tava­ra­la­ji­me­ne­tel­män met­sä­ko­nei­den omi­nai­suu­det. 

Hyvin hoi­dettu metsä tuot­taa vuo­si­kym­me­nestä toi­seen

1900-luvun alussa Suo­messa suo­sit­tiin pää­asiassa har­sin­ta­hak­kuuta, jossa teh­tiin juuri päin­vas­toin kuin har­ven­nuk­sessa. Siinä met­sästä valit­tiin ja kaa­det­tiin par­haat puut.  

”Kun aina ote­taan par­haat mah­dol­li­set puut kor­juun yhtey­dessä, huo­nom­mat puut jää­vät sie­men­tä­mään seu­raa­vaa suku­pol­vea. Näin jat­ka­malla met­sän laatu heik­ke­nee”, Moi­la­nen ker­too.  

Vas­tuul­li­sesti toi­mi­malla metsä pysyy tuot­ta­vana vuo­si­kym­me­nestä toi­seen. Kor­juu­työssä koros­tuu huo­lel­li­suus ja bio­di­ver­si­tee­tin eli luon­non moni­muo­toi­suu­den huo­mioi­mi­nen. Tar­peet­to­mia kor­juu­vau­rioita täy­tyy vält­tää ja arvok­kaat luon­to­koh­teet, kuten laho­puut, on huo­mioi­tava.

”Arvok­kaat kas­vu­paik­ka­tyy­pit jäte­tään kos­ke­mat­to­miksi. Niistä ei oteta puuta eikä nii­den päältä ajeta koneella. Vas­tuul­li­nen har­ven­nus suo­ri­te­taan puusto ja maasto huo­mioi­den oike­aan vuo­den­ai­kaan. Vää­rään vuo­den­ai­kaan ajoi­tettu har­ven­nus aiheut­taa tar­peet­to­mia kor­juu­vau­rioita,” lisää Moi­la­nen. 

Met­sässä, jossa tai­mi­kon­hoito on tehty hyvin, on hel­pompi tehdä har­ven­nus­työtä. Myös ennak­ko­rai­vauk­sella voi­daan hel­pot­taa kul­jet­ta­jan työtä ja paran­taa sen laa­tua: näky­vyys para­nee, kun alus­kas­vus­toa on pois­tettu pui­den ympä­riltä ennen har­ven­nusta.

Tava­ra­la­ji­me­ne­telmä on avai­na­se­massa vas­tuul­li­sessa met­sän­hoi­dossa

Ponsse on eri­kois­tu­nut tava­ra­la­ji­me­ne­tel­män met­sä­ko­nei­siin. Mene­tel­mässä run­got kat­ko­taan jo met­sässä eri käyt­tö­tar­koi­tuk­siin mene­viin tava­ra­la­jei­hin, kuten saha­tu­kiksi tai kui­tu­puuksi. Tava­ra­la­ji­me­ne­telmä nousee tär­ke­ään roo­liin vas­tuul­li­sessa met­sän­hoi­dossa.  

”Yksi tava­ra­la­ji­me­ne­tel­män par­haita puo­lia on se, että maa­pe­rää pys­ty­tään suo­je­le­maan jät­tä­mällä run­koja teh­dessä oksat ja lat­vuk­set ajou­ralle. Sekä har­ves­teri että ajo­kone aja­vat suo­ja­tun ajou­ran päältä ja maa­perä on näin vähem­mällä rasi­tuk­sella”, Moi­la­nen sanoo. 

Tava­ra­la­ji­me­ne­tel­mässä ajo­kone kan­taa kuor­man met­sästä eikä puita vedetä maata pit­kin. Tava­ra­la­ji­me­ne­tel­mässä arvo­kas raaka-aine saa­daan kerät­tyä tal­teen vahin­goit­tu­mat­to­mana. Koko­run­ko­me­ne­tel­mässä sen sijaan puut tuo­daan oksi­neen ja lat­voi­neen tien­var­teen.

”Koko­run­ko­me­ne­telmä on äärim­mäi­sen haas­tava toteut­taa laa­duk­kaasti. Kun met­sään kaa­de­taan pit­kiä run­koja esi­har­ven­nuk­sessa, on nii­den pois kul­jet­ta­mi­nen haas­ta­vaa ilman kor­juu­vau­rioita,” Moi­la­nen ker­too.

Oikean­lai­nen kone oike­aan työ­hön

Har­ven­nus­työssä on hyvä pys­tyä pitä­mään ajou­ra­väli 20 met­rin mit­tai­sena. Met­sässä tur­haan mut­kit­telu lisää ajou­ra­pai­nau­mien mää­rää. Koneelta vaa­di­taan vakautta ja kul­jet­ta­jan täy­tyy nähdä hyvin työ­alu­eelle. Ajou­ralta on yle­tet­tävä tehok­kaasti har­ven­ta­maan halut­tuja puita pois muuta puus­toa vau­rioit­ta­matta. 

Var­sin­kin ensi­har­ven­nuk­sella metsä on usein tiheää ja pui­den run­ko­jen kes­ki­koko pientä. Jotta pys­ty­tään riit­tä­vään tuot­ta­vuu­teen, pitää pie­niä run­koja pys­tyä käsit­te­le­mään tar­kasti ja nopeasti. Koneen nos­tu­rin geo­met­rian ja ohjaus­jär­jes­tel­män täy­tyy tukea teho­kasta ja tark­kaa työtä.  

”Kul­jet­taja tekee työ­vuo­ron aikana satoja tai jopa yli tuhat run­koa. Työs­ken­te­lyn täy­tyy olla help­poa, jotta kul­jet­taja ei väsy. Tässä koh­taa ergo­no­mia nousee tär­ke­ään roo­liin,” Moi­la­nen toteaa. 

Har­ven­nuk­sessa otet­ta­vat puut voi­vat myös olla vau­rioi­tu­neita tai niin sanot­tuja susi­puita. Susi­puu on jätetty alu­eelle sie­men­puuksi tai se on sel­västi muuta met­sää suu­rempi. 

”Myös ylä­har­ven­nuk­sessa pitää pys­tyä otta­maan suu­ria puita pois. Kaikki tämä aset­taa vaa­ti­muk­set har­ves­te­ri­pään koolle ja nos­tu­rin voi­malle. Aivan pie­nillä met­sä­ko­neilla ei ylä­har­ven­nusta voida toteut­taa,” Moi­la­nen sanoo. 

Pons­sen met­sä­ko­nei­den telat ovat leveät, jol­loin pinta-ala maata kohti on suuri ja pin­ta­paine näin ollen pie­nempi. Maa­pe­rään koh­dis­tu­van pai­neen täy­tyy olla riit­tä­vän pieni, jotta met­sässä koneella liik­kuessa ei rikota jää­vän puus­ton juu­ris­toa eikä maa­pe­rää tar­peet­to­masti.   

Lisää verk­ko­si­vuil­lamme Tava­ra­la­ji­me­ne­telmä eli CTL on vas­tuul­lista met­sän­hoi­toa