Harri Toit­tu­rin työ­uraa ei ole helppo tii­vis­tää. Hän on opis­kel­lut mark­ki­noin­ti­mer­ko­no­miksi ja ravin­to­la­ko­kiksi, mutta ei ole teh­nyt niitä töitä. Pons­sella hän on työs­ken­nel­lyt mm. varao­sissa ja toi­mi­tus­va­rus­te­lussa, ja nykyi­sin hän vas­taa­not­taa maa­il­malta tule­via kone­ti­lauk­sia. Par­hai­ten asiak­kaat ja myy­jät kui­ten­kin tun­te­vat hänet mes­su­jen, teh­das­vie­rai­lui­den ja jah­tien isän­tänä.

“Vuonna 1995 kaveri pyysi kah­deksi vii­koksi aut­ta­maan varao­sa­va­ras­ton muu­tossa. Kaksi viik­koa on veny­nyt 30 vuo­deksi. Kos­kaan en ole mihin­kään teh­tä­vään hake­nut, vaan on kysytty, että teki­sinkö sitä tai tätä. Enkä ole kos­kaan kiel­täy­ty­nyt.”

Varao­sista työ vei teh­taalta läh­te­vien met­sä­ko­nei­den toi­mi­tus­va­rus­te­luun, sit­ten var­si­nai­seen varao­sien vien­ti­myyn­tiin. Viime vuo­det hän on otta­nut vas­taan teh­taalle tule­via tilauk­sia.

“Kun esi­mer­kiksi yksi­tyi­nen jäl­leen­myyjä tilaa koneen, niin tilauk­sesta pitää kat­soa, ettei se sisällä mah­dot­to­mia varus­teyh­dis­tel­miä, puut­teita tai muuta outoa. Sit­ten kat­so­taan koneelle tuo­tan­to­jo­nosta sopiva paikka. Peri­aat­teessa uudet tilauk­set mene­vät aina jonon pää­hän. Kun kone sit­ten val­mis­tuu, se kui­ta­taan las­ku­tet­ta­vaksi ja kir­ja­taan esi­mer­kiksi huolto- ja varao­sa­jär­jes­tel­miin.”

Toit­turi asui lap­sena Ruot­sissa, josta on tuo­mi­sina vahva kie­li­taito. Kie­li­tai­dosta on ollut hyö­tyä varao­sien vien­ti­myyn­nissä, tilaus­ten vas­taa­no­tossa ja vie­rai­lu­jen isän­nöin­nissä.

“Kai se vie­ras­ryh­mien isän­nöinti lähti kie­li­tai­dosta, kun tar­vit­tiin vetä­jää ruot­sa­lai­selle ryh­mälle. Aina olen tykän­nyt tou­huta ihmis­ten kanssa, se tulee luon­to­jaan.”

“Asiak­kaat ovat saman­lai­sia kuin ennen­kin, mutta kes­kus­te­lut ovat muut­tu­neet. Ennen kysel­tiin iltai­sin hyvin­kin yksi­tyis­koh­tai­sesti koneista ja tek­nii­kasta. Nykyi­sin kes­kus­telu pyö­rii enem­män töit­ten ja olo­suh­tei­den ver­tai­lussa, kun asiak­kaat ver­tai­le­vat koke­muk­sia kes­ke­nään. Tar­vit­taessa olen tulk­kina ja vas­taan Pons­sea kos­ke­viin kysy­myk­siin.”

Klu­bi­ta­lolla syö­dään usein Har­rin ampu­maa hir­veä

Vie­ras­ryh­mille tar­jo­taan klu­bi­ta­lon illal­li­silla usein hir­veä. Keit­tiön väki vit­sai­lee aina vie­raille, että hirvi on Har­rin ampuma, var­sin­kin jos Harri on itse isän­tänä. Jos­kus hirvi todel­la­kin on Toit­tu­rin ampuma, mutta ei sen­tään aina.

“Ulko­mai­sia asiak­kaita tuo­daan tänne hir­vi­jah­tiin, ja suo­ma­lai­sia vie­dään ulko­maille met­säs­tä­mään esi­mer­kiksi vil­li­si­kaa, peu­raa, kau­rista ja kar­hua. Tänne tule­ville jär­jes­te­tään kyy­dit, majoi­tus, muo­ni­tus ja jopa aseet. Lihat jää­vät tänne, mutta tro­fee lähe­te­tään ampu­jalle. Jah­teja on jär­jes­tetty pal­jon, mutta vain kaksi ker­taa on käy­nyt niin, ettei ole tul­lut saa­lista.”

Toit­turi kalas­taa ja met­säs­tää myös itsek­seen sekä liik­kuu muu­ten­kin luon­nossa. Kesä­mökki on alle kah­den kilo­met­rin päässä Pons­sen teh­taalta ja koti alle 200 met­rin päässä.