Eipä olisi Vie­re­män kylällä lii­kus­kel­lut seka­ro­tui­nen koira arvan­nut, että sen nimi tul­laan muis­ta­maan vuo­si­kym­me­nien ajan. Ensim­mäi­nen met­sä­ko­ney­rit­täjä Einari Vidgré­nin kehit­tämä kuor­mat­rak­tori nimet­tiin juuri tuon Ponsse-koi­ran mukaan.

Kylällä kier­teli sii­hen aikaan seka­ro­tui­nen, pit­kä­run­koi­nen, har­maa ja melko ruman­nä­köi­nen koira. Se oli nimel­tään Ponsse. Se oli hyvä aja­maan jänistä ja tosi sit­keä ajaja. Se ajoi kelillä kuin kelillä, kan­kailla, soilla, kuusi­ru­tei­koissa ja mel­kein läpi­pää­se­mät­tö­missä vesa­koissa. Pons­sen kanssa kun lähti met­sälle, saa­liitta ei tar­vin­nut palata.

Eina­rin sis­kon mies, kylän tai­tava seppä Kauko Väi­sä­nen, lupasi pajansa käyt­töön. Sinne, taval­li­seen kylä­pa­jaan, perus­tet­tiin ensim­mäi­nen ”met­sä­ko­ne­teh­das”.

Kylä­pa­jasta alkoi kuu­lua aamusta iltaan rau­dan kali­naa, kil­ku­tusta ja kal­ku­tusta ja hit­saus­pil­lin suhi­naa. Alan ehdo­tonta ammat­ti­tai­toa hit­sauk­sessa edusti Lauri Uuk­su­nen. Päi­vät suun­ni­tel­tiin ja teh­tiin eri­lai­sia vaih­toeh­toja. Van­hasta pyö­rä­kuor­maa­jasta lai­tet­tiin akse­lit. Run­koon kiin­ni­tet­tiin voi­ma­kas moot­tori. Wärt­si­län kuor­maaja asen­net­tiin katolle.

Kylä­läi­set kävi­vät ute­liaina kat­so­massa työn edis­ty­mistä ja tuu­mi­vat: ”Mikä­hän Ponsse tuos­ta­kii tul­loo.”

”Nyt on jo nimi­kii. Siitä tul­loo Ponsse”, nau­rahti Einari.

Kuu­kausien aher­ruk­sen jäl­keen kevät­tal­vella 1969 kylä­pa­jasta ajet­tiin ulos har­maa, monien mie­lestä ruman­nä­köi­nen rumi­lus, kuor­maa­kan­tava met­sä­ko­net­rak­tori, ensim­mäi­nen Ponsse. Se otet­tiin omaan käyt­töön Teh­das­puun savot­taan. Kun sillä oli vuosi ajettu, Teh­das­puusta soit­ti­vat ja sanoi­vat:

”Teh­kää muil­le­kin saman­lai­sia met­sät­rak­to­reita. Sillä on ajettu  kak­si­kym­men­tä­vii­si­tu­hat­ta­vii­si­sa­taa pino­mot­tia ja sii­hen on tehty kaik­kein vähi­ten remont­tia.” Tuon pyyn­nön kuul­tu­aan Einari hypähti tuo­lilta ja sanoi vai­mol­leen: ”Minä perus­tan teh­taan!” ”Teh­taan!” sanoi vaimo ihmeis­sään.

”Niin, teh­taan”, sanoi Einari ja lähti aja­maan vin­haa vauh­tia autol­laan kir­kon­ky­lälle päin.

Koea­joa Nis­si­lässä 1970

Leh­ti­leike, 1970 / Iisal­men Sano­mat

VIE­RE­MÄ­LÄI­SEN MET­SÄT­RAK­TO­RIN PRO­TO­TYY­PISTÄ HYVIÄ KOKE­MUK­SIA
Met­sät­rak­to­rei­den val­mis­tus on käyn­nis­ty­nyt Vie­re­mällä. Ensim­mäi­nen Einari Vidgré­nin val­mis­tut­tama Ponssemerkkinen met­sät­rak­tori on ollut jo jon­kin aikaa koea­jossa
Met­sä­lii­ton työ­maalla Viljo ja Martti Sahl­strö­min met­sässä Nis­si­lässä. Vai­keissa maasto-olo­suh­teissa suo­ri­tettu ajo on onnis­tu­nut jopa yli odo­tus­ten.

”Välit­tö­mästi ryh­dy­tään val­mis­ta­maan kahta saman­laista konetta ja myö­hem­min kun­nan teol­li­suus­hal­lin val­mis­tut­tua suu­rem­paa sar­jaa”, ker­toi met­sä­ko­neu­ra­koit­sija Einari Vidgrén.

”Vuo­sien aikana olen toden­nut, että sel­lai­set met­sät­rak­to­rit, joissa on käy­tetty maa­ta­lous­trak­to­rien osia ja mal­leja, eivät ole riit­tä­vän kes­tä­viä vai­keissa olo­suh­teissa.
Tämä on luon­nol­li­nen tosia­sia, sillä maa­ta­lous­trak­to­rien osat eivät ole suun­ni­tel­tu­kaan kes­tä­mään met­sä­ajoa. Niinpä olemme suun­ni­tel­leet koneen, joka on kai­kilta osin niin järeä, että sillä voi läh­teä todella huo­leti met­sään. Met­sät­rak­to­rin on oltava tosi­aan met­sät­rak­tori”, ker­toi Vidgrén.

Alue­työn­joh­taja Sauli Piis­pa­nen totesi, että ajo on onnis­tu­nut hyvin. Vai­keassa suo­pe­räi­sessä maas­tossa on par­haim­mil­laan siir­ty­nyt puuta 0–200 m mat­kalta ajet­tuna 50 pino­kuu­tio­met­riä tun­nissa, joka määrä puhuu kyllä puo­les­taan.
Vapaa­päi­viä ei ole tul­lut, kone on kes­tä­nyt hyvin.

Maan­vil­je­lijä Viljo Sahl­ström sanoi, että hänelle on ollut yllä­tys, kuinka siis­tisti met­sät­rak­tori voi met­sässä liik­kua. ”Tämä koea­jo­sa­votta on ajettu lei­mik­ko­hak­kauk­sesta ja kun hak­kuu jär­jes­te­tään hyvin ja koneelle ava­taan sopiva noin kol­mi­met­ri­nen väylä noin 40–50 m välein met­sään, niin se ei polje met­sää sen kum­mem­min. Met­sä­no­mis­ta­jilla on tässä suh­teessa vielä vää­riä ennak­ko­luu­loja.