Met­sä­ko­ney­rit­täjä Einari Vidgren olisi täyt­tä­nyt kulu­vana vuonna 80 vuotta. Pons­sen perus­taja muis­te­taan sin­nik­käänä yrit­tä­jänä ja hel­posti lähes­tyt­tä­vänä kan­san­mie­henä, joka koh­teli kaik­kia työn­te­ki­jöitä tas­a­puo­li­sesti eikä kos­kaan nos­ta­nut itse­ään mui­den ylä­puo­lelle. Tasa­vuo­sien kun­niaksi kerä­simme Eina­rista tari­noita ja muis­toja vuo­sien var­relta. Nämä muis­tot elä­vät Pons­sen arjessa tänä­kin päi­vänä.

“IHMI­SET OLI­VAT TÄR­KEITÄ EINA­RILLE”

“Toin Lapin alue­myyn­ti­pääl­lik­könä toi­mies­sani opinto-ohjaa­jia Poh­jois-Suo­mesta tutus­tu­maan Pons­sen teh­taalle”, aloit­taa nykyi­sin Pons­sen Rova­nie­men toi­mi­pis­teellä työs­ken­te­levä myyn­nin kou­lu­tuk­sessa ja tek­ni­senä tukena työs­ken­te­levä Sampo Pulju. “Vie­raat toi­voi­vat, että Einari liit­tyisi mei­dän seu­raamme lou­naalle teh­taan ruo­ka­laan. Ruo­kala oli pahim­mil­leen sil­loin täynnä ruo­kai­li­joita. Einari lähti yllät­täen jonosta jutut­ta­maan työn­te­ki­jöitä ruo­ka­pöy­tiin. Yksi kou­lun opinto-ohjaa­jista ihmet­teli minulle, että miksi Einari lähti tuonne ja mistä hän oikein työn­te­ki­jöi­den kanssa jut­te­lee. Tun­teeko Einari hei­dät nimeltä, opinto-ohjaaja mietti minulle. Vas­ta­sin, että ei hän jokaista työn­te­ki­jää vält­tä­mättä nimeltä tunne, mutta Eina­rille jokai­nen pons­se­lai­nen on tär­keä tässä talossa. Ihmi­set oli­vat tär­keitä Eina­rille”, Pulju muis­te­lee.

KONE­KAU­POILLA AVA­JAIS­PÄI­VÄ­NÄ­KIN

Pons­sen sopi­mus­huol­taja Kone­huolto P. Kula Oy Pöy­tyällä avasi uudet toi­mi­ti­lat keväällä 2003. “Einari osal­lis­tui ava­jai­siin ja oli pai­kalla vih­ki­mässä uuden kiin­teis­tön käyt­töön. Einari kehui sil­loista raken­nusta, ettei tällä het­kellä Pons­sella itsel­lään­kään ole niin komeaa toi­mi­pis­tettä. Siinä var­maan vähän kau­nis­tel­tiin sanoja”, nau­rah­taa Kone­huolto P. Kulan Oy:n omis­taja Petri Kula. Kula muis­te­lee, että Einari istui ava­jais­päi­vän aikana raken­nuk­sen ylä­ker­ran toi­mis­tossa ja teki kone­kaup­paa. “Hän piti muu­ta­man puheen­vuo­ron päi­vän aikana ja eräässä puheen­vuo­rossa mai­nitsi teh­neensä kah­den koneen, PONSSE Ergon ja Wisen­tin, kau­pan pöy­tyä­läis­ten Pekka ja Kalle Ali-Raa­ti­kai­sen kanssa”, Kula ker­too.

”JOKAI­SENA PÄI­VÄNÄ JOTAIN UUTTA”

”Aloi­tin kokoon­pa­nossa vuonna 1987, kun pää­sin armei­jasta. En kui­ten­kaan ehti­nyt olla siellä kuin kolme kuu­kautta, kun vaih­doin teh­tä­viä. Einari soitti ja pyysi, että jou­tai­sinko kat­so­maan kor­jat­ta­vana ole­van koneen säh­köjä. Menin pai­kalle, ja aluksi mie­tin, että osaan­ko­han edes, mutta niin vaan saa­tiin kone toi­mi­maan. Seu­raa­vana maa­nan­taina, kun menin kokoon­pa­noon töi­hin, niin minulle ker­rot­tiin, että työni jat­ku­vat huol­lon puo­lella. En sit­ten tiedä oliko se ylen­nys vai alen­nus, mutta ilmei­sesti työ onnis­tui Eina­rin mie­lestä, kun vaihto toi­seen paik­kaan tuli”, muis­te­lee nykyi­sin huol­to­neu­vo­jana työs­ken­te­levä Juha Reis nau­raen.

ENSIM­MÄI­SESTÄ PÄI­VÄSTÄ LÄH­TIEN OSA PORUK­KAA

Alue­va­rao­sa­pääl­likkö Janne Lavo­sen ensim­mäi­nen työ­päivä Pons­sella oli keväällä 2006. “Olin tutus­tu­massa varao­sa­myy­jän työ­hön Iisal­men varao­sa­tis­killä, muu­toin toi­mi­pis­teeni oli Kou­vo­lassa, Pons­sen huol­to­pal­ve­lu­kes­kuk­sella. Einari tuli varao­sa­myy­mä­lään aamu­kah­vin aikoi­hin ja huik­kasi kai­kille huo­me­net. Vas­ta­sin hänen ter­veh­dyk­seensä, johon hän tokaisi: ”Katop­pas, uusi nuori mies rem­missä!” Einari jututti minua kuin van­haa tut­tua ja toi­votti ter­ve­tul­leeksi taloon. Lopuksi hän totesi minulle mie­leen pai­nu­neet sanat: ”Tie­hän poika hom­mat hyvin ja kop­poo Pons­selta elä­ke­virka”. Heti ensim­mäi­sestä päi­västä läh­tien olen tun­te­nut kuu­lu­vani poruk­kaan, ja saa­nut voi­maa tehdä töitä asiak­kai­den ja työ­ka­ve­rei­den hyväksi.

IKI­MUIS­TOI­NEN PÄIVÄ

“Oli vuosi 2008 tai 2009, kun eräänä päi­vänä Einari pyysi väkeä teh­taalta kokoon­tu­maan taka­pi­halle. Eina­rilla oli sinä päi­vänä heli­kop­teri käy­tös­sään ja hän halusi tar­jota kai­kille haluk­kaille heli­kop­te­ria­je­lun Vie­re­män yllä. Se oli monelle iki­muis­toi­nen päivä!”, muis­te­lee nykyi­sin Pons­sella hen­ki­lös­tö­pääl­lik­könä työs­ken­te­levä Sari Kiis­ki­nen. ”Eina­rin aitoa halua huo­leh­tia hen­ki­lös­tön hyvin­voin­nista ja hyvästä työn­te­ki­jä­ko­ke­muk­sesta vaa­li­taan Pons­sella edel­leen”, lisää Kiis­ki­nen.

JOKA AAMUI­NEN TSEMP­PARI

“Elet­tiin vuotta 1992 ja työs­ken­te­lin sil­loin varao­sa­myyn­nissä sekä teh­taan keräi­lyssä Vie­re­män teh­taalla. Työ­aika alkoi kello seit­se­män aamulla. Eina­rin saa­puessa teh­taalle hän kävi ter­veh­ti­mässä meitä varao­sa­myy­jiä lähes joka aamu, useim­min kovaan ääneen huo­menta toi­vot­taen. Samalla hän saat­toi pamaut­taa nyr­kin varao­sa­luuk­ku­tis­kiin, posi­tii­vi­sessa hen­gessä tie­ten­kin. Tästä oli mukava aloit­taa varao­sa­myyn­ti­päivä”, muis­te­lee nykyi­sin tuo­te­vas­taa­vana työs­ken­te­levä Matti Ten­hu­nen, joka muis­taa Eina­rin todel­li­sena tsemp­pa­rina.

SAVO­TALTA SAVUSAU­NAAN

“Uudet 2000-luvun kone­mal­lit oli lan­see­rattu edel­li­senä vuonna, ja me toi­mis­ton nai­set ei sii­hen aikaan koneita kovin usein nähty. Kes­kus­te­limme tästä Eina­rin kanssa ja hän ottau­tui asi­aan heti ja jär­jesti meille savot­ta­päi­vän. Läh­dimme poru­kalla puo­len­päi­vän aikaan toi­mis­tolta. Siir­ryimme mak­ka­ran­pais­toon savo­talle ja haluk­kaat pää­si­vät met­sä­ko­nei­den kyy­tiin seu­raa­maan työs­ken­te­lyä. Muka­van met­säi­sen ilta­päi­vän jäl­keen matka jat­kui Ponsse Klu­bille, jonne oli val­mis­tu­nut juuri uusi upea savusauna. Eina­rin sanoin, ”se on nais­väen ensim­mäi­senä tes­tat­tava” ja niin­hän me teh­tiin!” Näin muis­te­lee Pons­sella rahoi­tus­pääl­lik­könä työs­ken­te­levä Tiina Nis­si­nen.

”KONEET KOR­JAT­TIIN MET­SÄSSÄ SIINÄ KOH­TAA, MIHIN NE OLI­VAT MIL­LOIN­KIN JÄÄ­NEET”

Eräänä iltana vuonna 1987 Seppo Kar­vo­nen sai puhe­lun: Pons­sen kor­jaa­molla olisi työ­paikka auki teki­jälle. Siitä alkoi nykyi­sin Pons­sen Reman Parts vaihto-osa­kun­nos­ta­jana työs­ken­te­le­vän Kar­vo­sen Ponsse-ura.

”Siitä se sit­ten lähti, kun ryh­dyt­tiin vaan pur­ka­maan ja puu­has­te­le­maan kor­jaa­molla. Einari kävi joka aamu kello seit­se­män jutut­ta­massa ja totesi usein, että: ”Sehän on kohta val­mis!”, vaikka todel­li­suu­dessa sii­hen meni vielä hetki”, muis­te­lee Kar­vo­nen.

”TIE SEM­MO­NEN, ETTÄ HYVÄ TUL­LOO!”

”Täällä Pons­sella anne­taan vas­tuuta tehdä hom­mia, ja tun­tuu myös hyvälle, että on saa­nut lisäksi naut­tia sekä joh­don että työ­to­ve­rien luot­ta­muk­sesta, Eina­rista läh­tien. Aivan kuten Einari aikoi­naan neu­voi: ”Tie sem­mo­nen, että hyvä tul­loo”, muis­te­lee Pons­sen tuo­te­ke­hi­tyk­sessä työs­ken­te­levä Jorma Hyvö­nen. Hyvö­nen tuli alku­jaan Pons­selle kesä­töi­hin vuonna 1985.