Pons­sella on alan vah­vin huol­to­ver­kosto Suo­messa. Asiak­kaita pal­ve­lee yhteis­työssä 11 huol­to­y­rit­tä­jää ja 15 Ponsse-pal­ve­lu­pis­tettä yhteensä 26 paik­ka­kun­nalla. Käy­tössä on 40 huol­toau­toa ja yhteensä noin 200 hen­ki­löä koti­maan huolto- ja varao­sa­pal­ve­luissa.

Osaa­vaa huol­toa täy­den­tää erin­omai­nen varao­sa­pal­velu. 85 pro­sen­tissa tapauk­sista varaosa löy­tyy heti lähim­mästä huol­to­pis­teestä ja lopuis­sa­kin osa tulee yleensä seu­raa­vana arki­päi­vänä Iisal­mesta. Myös asiak­kaat ovat huo­man­neet vah­van panos­tuk­sen huol­to­pal­ve­lui­hin ja sille anne­taan kii­tet­tävä arvo­sana asia­kas­tyy­ty­väi­syys­ky­se­lyssä.

Veneellä huol­ta­maan koneita Turun saa­ris­toon

Kone­huolto P. Kula Oy:n halli on Pöy­tyällä, mutta kei­koilla lii­ku­taan sadan kilo­met­rin säteellä, myös esi­mer­kiksi Turun saa­ris­tossa. Saa­ris­ton koney­rit­tä­jien koti­pai­kat ovat yleensä sil­to­jen yhdis­tä­missä saa­rissa kuten Nau­vossa, Parai­silla ja Kemiössä, mutta savo­tat voi­vat olla myös tiet­tö­missä saa­rissa.

“Kun men­nään veneellä pie­neen saa­reen, niin pitää miet­tiä kaksi ker­taa mitä ottaa mukaan. Saa­resta ei haluaisi läh­teä hake­maan jotain puut­tu­vaa pik­kuo­saa tai eväitä. Toi­saalta usein ura­koit­si­jalla on saa­ressa lau­tan päällä asun­to­vaunu, sauna, gene­raat­tori ja muut varus­teet, eli esi­mer­kiksi säh­köä on saa­ta­villa. Kesä­ke­lillä saa­ris­tossa on kau­nista, mutta syk­syllä pimeässä ja myrs­kyssä vähän eri­laista”, ker­too Petri Kula.

Kula kävi 1990-luvun lopulla Hank­ki­jan kol­me­vuo­ti­sen kou­lu­tuk­sen, jossa pereh­dyt­tiin maa­ta­lous­ko­nei­den huol­toon. Kula huolsi Pons­se­jen rin­nalla mm. John Dee­ren, Sampo Rosen­lewin ja Mas­sey Fer­guso­nin maa­ta­lous­ko­neita vuo­desta 2000 vuo­teen 2011 asti.

“Homma lähti liik­keelle maa­ta­lous­ko­neista, mutta kei­kahti toi­sin päin, nykyi­sin huol­lan pel­käs­tään Pons­seja. Minulla on edel­leen vil­ja­tila, jonka kaikki pel­to­työt hoi­dan itse, eli päi­vää pitää jat­kaa keväi­sin ja syk­syi­sin.”

Kone­huol­lossa on nykyi­sin kuusi työn­te­ki­jää, joi­den keski-ikä on noin 25 vuotta. Suu­rin osa Kulan työ­ajasta kuluu toi­mis­tossa, mutta edel­leen hän tekee pie­nem­piä huol­toja ja aut­taa via­net­sin­nässä. Tule­vai­suu­desta ei tiedä, mutta hyvällä tuu­rilla jat­kaja saat­taisi löy­tyä per­he­pii­ristä.

Huol­to­hom­mia Ina­rin pak­ka­sissa

Jorma Lah­tela toi­mii Kemi­jär­veltä käsin ympäri Itä-Lap­pia aina Ina­ria myö­ten. Hänellä ei ole hal­lia, vaan hän liik­kuu huol­toau­tolla asiak­kai­den luona.

“Ei minulla ole mitään telt­taa. Nykyi­sin on hal­li­pu­hal­lin, kun pari vuotta sit­ten tuli dia­be­tes, niin ei tar­kene kuten ennen. Pal­jain käsin olen perin­tei­sesti teh­nyt töitä. Eihän sitä kovassa pak­ka­sessa erota tun­tuuko osa kuu­malta vai kyl­mältä, mutta esi­mer­kiksi säh­kö­hom­mia ei tehdä voi ruk­ka­set kädessä. Eikä enää ole­kaan sel­lai­sia 40 asteen pak­ka­sia mon­taa viik­koa yhteen menoon”, vas­taa 71-vuo­tias Lah­tela ete­län toi­mit­ta­jan kyse­lyi­hin.

Lah­tela oli perus­ta­massa Pons­sen omaa pis­tettä Rova­nie­mellä ja työs­ken­teli siellä 10 vuotta. Met­sä­ko­ne­huolto J. Lah­tela Oy:n hän perusti 20 vuotta sit­ten. Pons­sen lisäksi hän huol­taa Län­nen kai­vu­reita. Hän on käy­nyt aikoi­naan Rova­nie­mellä met­sä­ko­ne­huol­to­lin­jan ja huol­ta­nut myös maan­ra­ken­nus­ko­neita.

“Minulla on huol­toau­tossa esi­mer­kiksi aggre­gaatti, puik­ko­hit­saus­kone, nos­to­tal­joja, käsi­työ­ka­luja ja varao­sia. Etäi­syy­det ovat Lapissa pit­kiä, mutta nykyi­sin käyn teke­mässä huol­toja lähinnä 200–300 kilo­met­rin säteellä. Esi­mer­kiksi Kuusa­moon on 230 kilo­met­riä ja siellä on pal­jon asiak­kaita.”

Usein huol­toja teh­dään koneu­ra­koit­si­joi­den omissa hal­leissa, joissa on hyvät olo­suh­teet. Isoon huol­toon menee yhdeltä mie­heltä kaksi päi­vää.

Entä miten kauan 71-vuo­tias huol­to­y­rit­täjä aikoo jat­kaa työn­te­koa?

“No, teh­dään mitä tar­vi­taan, kun kysyn­tää on. Har­ras­tan työn­te­koa. Ura­koit­si­jat aina pyy­tä­vät, että “Ethän vielä lopeta”, nau­res­ke­lee Lah­tela.

USA:n ja Bal­tian kautta Oulai­siin

Oulais­ten Met­sä­ko­ne­huolto Oy:n yrit­tä­jällä Jarmo Puo­li­tai­pa­leella on har­vi­nai­sen kan­sain­vä­li­nen ura. Omaa huol­toa hän on pitä­nyt 20 vuotta. Sitä ennen hän oli viisi vuotta Pons­sen jäl­ki­mark­ki­noin­ti­teh­tä­vissä Yhdys­val­loissa, 1990-luvulla hän hoiti hak­kuita ja met­sä­ko­nei­den huol­to­toi­min­taa Virossa, Lat­viassa ja Liet­tuassa. Sitä ennen hän oli Pons­sella huol­to­neu­vo­jana ja kävi kou­lut­ta­massa asen­ta­jia eri maissa.

“Kun aloi­tet­tiin 20 vuotta sit­ten, niin alussa oli kaksi työn­te­ki­jää. Nykyi­sin on 12, joista kolme tekee varao­sa­myyn­tiä. Lisäksi mm. teroi­tamme terä­ket­juja. Toi­mimme sadan kilo­met­rin säteellä Oulais­ten seu­dulla.”

Puo­li­tai­val kehuu yhteis­työtä Pons­sen kanssa ja tois­ten huol­to­y­rit­tä­jien välillä. Toi­sia ei koeta kil­pai­li­joiksi, vaan yhteis­työ­kump­pa­neiksi.

“Ei ole kil­pai­lua, vaan asiak­kaat päät­tä­vät mihin koneensa vie­vät huol­let­ta­viksi. Käy­tän­nössä tyr­ky­tämme töitä toi­sil­lemme aina sil­loin kun itsellä on ruuh­kaa. Pää­asia pitää asiak­kai­den koneet pyö­ri­mässä.”

Yksin huol­toau­tolla ympäri Kai­nuuta

Jouni Kyl­lö­nen toi­mii yhden mie­hen Ponsse-huol­tona ja kier­tää ympäri Kai­nuuta ja Koil­lis­maata huol­toau­tonsa kanssa. Koti on Kuh­mossa, jossa hän myös hoi­taa omia met­siä ja aut­taa vel­jen man­sik­ka­ti­lalla.

“Minulla on 15 ton­nin kuorma-auto, jossa on 15 kilowa­tin gene­raat­tori, öljyt tule­vat pum­pulla, hit­saus­kone, ton­nin nos­turi kuor­ma­ti­lassa ja pal­jon voi­te­lu­öl­jyjä, kun yhteen konee­seen sitä voi­daan vaih­taa yli 200 lit­raa. Kul­jen Kuh­mosta esi­mer­kiksi Sot­ka­mossa, Kajaa­nissa ja osin Suo­mus­sal­mella asti.”

Kyl­lö­nen on käy­nyt asen­ta­ja­kou­lun Val­ti­molla ja toi­mi­nut mm. Valtra-huol­tona. Oman yri­tyk­sen hän perusti 2002 ja Pons­sen kanssa syn­tyi sopi­mus 2005. Pons­seja hän oli huol­ta­nut palk­ka­töissä jo 1990-luvun lopulla. Kyl­lö­sen vah­vuus on hit­saus, koska hänellä on alun­pe­rin metal­li­puo­len ammat­ti­kou­lu­tus.

“Nykyi­sin Ponsse on pää­asia ja ainoa viral­li­nen edus­tus, mutta kai­ken­laista on tul­lut kor­jat­tua vesi­je­tistä rehun­ja­ko­lait­tei­siin. Jos Ponsse-asiak­kaalla on jokin muu­kin kone tai auto eikä itsellä ole kiire, niin voin kat­soa nii­tä­kin.”

Pai­kal­li­silla ura­koit­si­joilla on hyviä hal­leja, joissa on mukava tehdä huol­toja. Jos ura­koit­si­jan omaa väkeä on apuna voi ison­kin huol­lon tehdä yhdessä päi­vässä. Myös maas­tossa on koneita jou­duttu kor­jaa­maan.

“Se on pukeu­tu­mis­ky­sy­mys. Tal­vella teen heti alkuun isot tulet. Muis­tan esi­mer­kiksi yhden vent­tii­li­loh­kon vaih­don 31 asteen pak­ka­sessa. Ja olen minä teh­nyt maas­tossa vaih­teis­to­re­mont­tia ja hit­san­nut­kin. Yleensä toki koneet saa­daan aina joten­kin hal­liin.”

Vapaalla Kyl­lö­nen tyk­kää esi­mer­kiksi uis­tella sekä met­säs­tää hir­viä ja kar­huja. Vai­molla ja tyt­tä­rellä on pari hevosta kou­lu­rat­sas­tusta var­ten mikä tie­tää Kyl­lö­selle kesäi­sin hei­nä­töitä pel­lolla.

Ponsse-huol­losta yrit­tä­jäksi

Pih­ti­pu­taa­lai­sella Janne Pas­a­sella on perin­tei­nen Ponsse-huol­to­y­rit­tä­jän tausta: Työs­ken­te­lyä Pons­sen ja met­sä­ko­neu­ra­koit­si­jan lei­vissä, kun­nes hän ja kol­lega Jani Pasa­nen päät­ti­vät perus­taa oman huol­to­y­ri­tyk­sen. Sen aikai­nen työ­an­taja, pai­kal­li­nen met­sä­ko­neu­ra­koit­sija kan­nusti.

“Se oli jän­nää aikaa. Ei ollut yri­tys­taus­taa ja piti etsiä tiloja, neu­vo­tella pank­ki­lai­noja ja perus­taa yri­tys”, ker­too Kone­huolto Pasa­nen Oy:n yrit­täjä Janne Pasa­nen.

Aluksi yrit­tä­jillä oli vain huol­toauto, mutta muu­ta­man vuo­den päästä he hank­ki­vat hal­li­ti­lat ensin vuo­kralle ja sit­ten omaksi. Samoi­hin aikoi­hin tuli ensim­mäi­nen työn­te­kijä. Nykyi­sin työn­te­ki­jöitä on viisi, kun kaksi yrit­tä­jää las­ke­taan mukaan.

“Töitä on niin pal­jon, että mel­kein voisi pal­kata vielä yhden asen­ta­jan, mutta sit­ten ei hal­li­tila enää riit­täisi. Ehkä pitäisi laa­jen­taa hal­lia­kin.”

Kym­me­nen vuotta sit­ten yri­tyk­sen alku­tai­pa­leella nuo­ret yrit­tä­jät teki­vät töitä vim­malla vii­kon­lop­pui­sin ja tar­vit­taessa kel­lon ympäri. Jou­lun aato­naat­to­na­kin vedet­tiin vaih­teis­ton osia pul­kassa suolla.

“Sit­tem­min olen oppi­nut, ettei tämä ole pika­juoksu, vaan mara­ton. Ja mitä han­ka­lampi keikka, niin sitä suu­rempi ilo, kun se val­mis­tuu. Ei ole saman­lai­sia päi­viä.”

Edel­leen Pasa­nen haluaa tar­jota erin­omaista asia­kas­pal­ve­lua. Esi­mer­kiksi isoi­hin huol­toi­hin ohja­taan niin pal­jon asen­ta­jia, että ne saa­daan hoi­det­tua yhdessä päi­vässä. Ura­koit­si­jat arvos­ta­vat, kun kone sei­soo huol­lossa vain päi­vän eikä kaksi, vaikka se vaa­tii­kin välillä mel­koi­sia jär­jes­te­lyjä.