Wah­lers Forst­tech­nik: kolme vuo­si­kym­mentä, kolme suku­pol­vea

Ponsse ja sak­sa­lai­nen jäl­leen­myyjä Wah­lers Forst­tech­nik ovat kas­va­neet yhdessä 30-vuo­ti­sen yhteis­työnsä aikana. Yhteis­työ on peruja Einari Vidgre­nin ja Hans Wah­ler­sin ajoilta.

Matka lin­nun­tietä Sak­san Stem­me­nissa sijait­se­valta Wah­lers Forst­tech­ni­kin pää­kont­to­rilta Suo­men Vie­re­mälle on 1 540 kilo­met­riä. Ajo­mat­kaa maan­teitä pit­kin tulee 2 318 kilo­met­riä. Kun yhteis­työ toi­mii niin­kin pit­kän mat­kan takaa, se on ihmis­ten ansiota.

ENNEN MUI­NOIN

Vuonna 1934 Johann Wah­lers perusti vai­monsa Ernan kanssa kylä­se­pän pajan pie­neen Lauenbrückin kylään Ala-Sak­sissa. Yri­tys oli kovilla eten­kin toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen. Maan­vil­je­li­jöi­den konei­den pitä­mi­nen kun­nossa vaati val­ta­vasti impro­vi­soin­tia. Johan­nin poika Hans Wah­lers työs­ken­teli lap­sena pajassa. Hän kou­lut­tau­tui ammat­tiin, hankki ulko­puo­lista koke­musta, palasi van­hem­piensa yri­tyk­seen ja suo­ritti tek­nik­ko­tut­kin­non. Se oli tapah­tu­ma­ri­kasta aikaa. Tek­niikka kehit­tyi vauh­dilla. Myös sepän työn­kuva muut­tui: enää ei kes­ki­tytty hevos­ten ken­git­tä­mi­seen ja yksin­ker­tais­ten maa­ta­lous­ko­nei­den val­mis­tuk­seen tai kor­jauk­seen vaan las­taus­lait­tei­den kal­tais­ten moni­mut­kais­ten konei­den myyn­tiin ja kun­nos­sa­pi­toon. Lisäksi Wah­lers ryh­tyi edus­ta­maan trak­to­rin­val­mis­taja Deutzia. Wah­lers myös eri­kois­tui huvi­puis­to­lait­tei­den val­mis­tuk­seen.

ENSIM­MÄI­NEN SUKU­POLVI

Hans Wah­lers otti isänsä menes­ty­vän yri­tyk­sen hoi­taak­seen vuonna 1971. Hän pys­tyi huo­leh­ti­maan vaa­ti­vista kor­jaus­töistä työ­koh­teessa täy­sin varus­tel­lun huol­toa­jo­neu­vonsa ansiosta. Tämä sai hänet kiin­nos­tu­maan met­sä­ta­lou­den tek­nii­kasta. Se oli­kin puut­tuva pala­nen. Hänen piti nimit­täin aut­taa skan­di­naa­vi­sia met­sä­ura­koit­si­joita, jotka työs­ken­te­li­vät konei­neen Poh­jois-Sak­sassa rai­vaa­massa rajun myrs­kyn aiheut­ta­mia tuhoja. Voi­ma­kas Quim­burga-hur­ri­kaani pyyh­käisi Sak­san poh­joi­so­sien ylitse mar­ras­kuussa 1972. Hur­ri­kaani oli 1900-luvun voi­mak­kain, ja se tuhosi 17 mil­joo­naa kuu­tio­met­riä puuta Keski-Euroo­passa. Näi­den met­sä­ura­koit­si­joi­den jou­kossa oli sat­tu­malta eräs Vie­re­mältä kotoi­sin oleva Einari Vidgren, joka oli suun­nan­nut Sak­saan ensim­mäi­sen kuor­mat­rak­to­rinsa kanssa. Kun myrs­kyn tuhoa­mat puut oli kor­jattu, alkoi met­sien uudel­lee­nis­tu­tus. Se osoit­tau­tui eri­tyi­sen han­ka­laksi val­ta­van hak­kuu­jä­te­mää­rän vuoksi. Hans Wah­lers tiesi, miten tilan­teen voisi rat­kaista. Hän kehitti Räum­fixin, joka on met­sä­ta­lous­trak­to­rin lisä­laite, jota val­mis­te­taan ja myy­dään ympäri maa­il­maa vielä tänä­kin päi­vänä.

MENES­TYK­SE­KÄS YHTEIS­TYÖ SINE­TÖI­TIIN

Onneksi Einari Vidgren oli siir­ty­nyt met­sä­ura­koit­si­jan töistä met­sä­ko­nei­den val­mis­ta­jaksi. Vuonna 1993 kak­sikko alle­kir­joitti Pons­sen ja Wah­lers Forst­tech­ni­kin väli­sen jäl­leen­myy­jä­so­pi­muk­sen Ruot­sin Elmia Wood ‑mes­suilla. Kun Bibe­rin val­mis­tus lope­tet­tiin, Pons­sen hak­kuu­ko­nei­den ja kuor­mat­rak­to­rien maa­han­tuon­nista, myyn­nistä ja huol­losta tuli kes­keistä lii­ke­toi­min­taa. Mer­kit­tävä ja ainut­laa­tui­nen myyn­ti­valtti oli PONSSE Opti, joka täytti mark­ki­noi­den ainoana jär­jes­tel­mänä sil­loi­set kau­pal­li­sen har­ves­te­ri­mit­tauk­sen vaa­ti­muk­set.

TOI­NEN SUKU­POLVI

Hans ja Lola Wah­lers oli­vat onnek­kaita, kun ajat­te­lee hei­dän tyt­tä­ri­ään. Sekä Anne että Monika halusi­vat työs­ken­nellä per­hey­ri­tyk­sessä. Yhtä hyvä tuuri kävi vävy­poi­kien Ralf Dree­ken ja Mic­hael Rath­je­nin kanssa, sillä he ajat­te­li­vat samoin. He ryh­tyi­vät joh­ta­maan yri­tystä vuonna 1999. Samana vuonna otet­tiin toi­nen­kin mer­kit­tävä harp­paus, sillä yri­tyk­selle raken­net­tiin ja avat­tiin toi­nen pää­kont­tori Uffen­heim-Lan­gens­tei­nac­hiin käte­västi A7-moot­to­ri­tien var­relle. Sieltä käsin Wah­lers Forst­tech­nik huo­lehti ete­läi­sen Sak­san mark­ki­noista. Vuonna 2007 yri­tystä uudis­tet­tiin poh­joi­sen Stem­me­nissä, ja molem­pia toi­mi­paik­koja on sit­tem­min moder­ni­soitu ja laa­jen­nettu useam­man­kin ker­ran. Vuonna 2015 yri­tyk­sen kol­mas toi­mi­paikka perus­tet­tiin Thüringenin Ilme­nau­hun. Kau­ko­nä­köis­ten Ralf Dree­ken ja Mic­hael Rath­je­nin joh­dolla Wah­lers Forst­tech­nik on kas­va­nut 130 hen­ki­löä työl­lis­tä­väksi yri­tyk­seksi, ja se on maa­il­man suu­rin Ponsse-jäl­leen­myyjä. Kaksi yri­tystä sopi mai­niosti yhteen: molem­mat ovat per­hey­ri­tyk­siä ja kes­kit­ty­vät aina asiak­kaa­seen.

KOL­MAS SUKU­POLVI

Ralf Dreeke ja Mic­hael Rath­jen ovat hil­jal­leen vetäy­ty­mässä päi­vit­täi­sestä yri­tys­toi­min­nasta. He kui­ten­kin jat­ka­vat työ­tään alalla ja pitä­vät yhteyttä asiak­kai­siin. Annen ja Ral­fin poika Marius Dreeke sekä Moni­kan ja Mic­hae­lin tyt­tä­ren Mar­lene

Rath­jen-Koc­hin avio­mies Gerit Koch ovat otta­neet yri­tyk­sen hoi­toonsa vas­tuu­na­lai­sina yhtiö­mie­hinä. Heistä kum­pi­kin on työs­ken­nel­lyt jo pit­kään yri­tyk­sessä. Gerit on pää­vas­tuussa myyn­nistä, kun taas Marius huo­leh­tii hal­lin­nosta ja sisäi­sistä pro­ses­seista. Uusi suunta tätä kohti otet­tiin viime vuonna vas­tuu­na­lais­ten yhtiö­mies­ten vaih­dok­sella.

PANOS­TUK­SIA ITÄ­VAL­TAAN

Tämän­het­ki­senä pro­jek­tina on kehit­tää edel­leen Itä­val­lan mark­ki­naa, joka oli jo aiem­min­kin Wah­ler­sin myyn­tia­luetta mutta jolla ei vielä toi­mi­nut huol­to­kump­pa­neita. Itä­val­taan perus­tet­tiin­kin vuonna 2019 tytä­ryh­tiö, joka siir­tyi suu­rem­paan toi­mi­ti­laan vuotta myö­hem­min. Nyky­ään siellä työs­ken­te­lee myyjä ja kuusi huol­to­pal­ve­lu­työn­te­ki­jää. Lisäksi hajau­tet­tua huol­to­mal­lia ollaan otta­massa käyt­töön. Nykyi­sel­lään kaikki neljä liik­ku­vaa asen­ta­jaa läh­te­vät kier­rok­sel­leen omista kodeis­taan. He saa­vat työ­ti­lauk­set suo­raan omille tie­to­ko­neil­leen. Heillä on myös pieni varao­sa­va­rasto. Wah­ler­sin ja Pons­sen kump­pa­nuus toi­mii. Suku­pol­vien saa­tossa yhteis­työstä on sukeu­tu­nut pal­jon muu­ta­kin kuin pelkkä lii­ke­kump­pa­nuus. Kyse on ystä­vyy­destä, jossa molem­milla on yhtei­nen tavoite. Hans Wah­ler­sin käyn­nis­tämä yhteis­työ on jat­ku­nut myös kol­man­nen suku­pol­ven aikana – van­hem­man joh­ta­jan Lola Wah­ler­sin rie­muksi. Onhan Wah­ler­sin 90-vuo­tis­juh­lat tulossa vuonna 2024.