Matka lin­nun­tietä Sak­san Stem­me­nissa sijait­se­valta Wah­lers Forst­tech­ni­kin pää­kont­to­rilta Suo­men Vie­re­mälle on 1 540 kilo­met­riä. Ajo­mat­kaa maan­teitä pit­kin tulee 2 318 kilo­met­riä. Kun yhteis­työ toi­mii niin­kin pit­kän mat­kan takaa, se on ihmis­ten ansiota.

Mistä kaikki alkoi?

Vuonna 1934 Johann Wah­lers perusti vai­monsa Ernan kanssa kylä­se­pän pajan pie­neen Lau­enbrüc­kin kylään Ala-Sak­sissa. Yri­tys kun­nosti maan­vil­je­li­joi­den koneita ja tuo­hon aikaan työ vaati val­ta­vasti impor­vi­soin­tia.  Johan­nin poika Hans Wah­lers työs­ken­teli lap­sena pajassa. Hän kou­lut­tau­tui ammat­tiin, hankki ulko­puo­lista koke­musta, palasi van­hem­piensa yri­tyk­seen ja suo­ritti tek­nik­ko­tut­kin­non. Enää ei kes­ki­tytty hevos­ten ken­git­tä­mi­seen ja yksin­ker­tais­ten maa­ta­lous­ko­nei­den val­mis­tuk­seen tai kor­jauk­seen vaan las­taus­lait­tei­den kal­tais­ten moni­mut­kais­ten konei­den myyn­tiin ja kun­nos­sa­pi­toon. Lisäksi Wah­lers ryh­tyi edus­ta­maan trak­to­rin­val­mis­taja Deutzia. Wah­lers myös eri­kois­tui huvi­puis­to­lait­tei­den val­mis­tuk­seen.

Vuonna 1971 Hans Wah­lers otti isänsä Johan Wah­le­rin menes­ty­vän yri­tyk­sen hoi­taak­seen. Hän pys­tyi huo­leh­ti­maan vaa­ti­vista kor­jaus­töistä työ­koh­teessa täy­sin varus­tel­lun huol­toa­jo­neu­vonsa ansiosta. Tämä sai hänet kiin­nos­tu­maan met­sä­ta­lou­den tek­nii­kasta. Hän aut­toi skan­di­naa­vi­sia met­sä­ura­koit­si­joita, jotka työs­ken­te­li­vät konei­neen Poh­jois-Sak­sassa rai­vaa­massa rajun myrs­kyn aiheut­ta­mia tuhoja. Näi­den met­sä­ura­koit­si­joi­den jou­kossa oli sat­tu­malta eräs Vie­re­mältä kotoi­sin oleva Einari Vidgren, joka oli suun­nan­nut Sak­saan ensim­mäi­sen kuor­mat­rak­to­rinsa kanssa.

Einari Vidgren oli siir­ty­nyt met­sä­ura­koit­si­jan töistä met­sä­ko­nei­den val­mis­ta­jaksi. Vuonna 1993 kak­sikko alle­kir­joitti Pons­sen ja Wah­lers Forst­tech­ni­kin väli­sen jäl­leen­myy­jä­so­pi­muk­sen Ruot­sin Elmia Wood ‑mes­suilla. Pons­sen hak­kuu­ko­nei­den ja kuor­mat­rak­to­rien maa­han­tuon­nista, myyn­nistä ja huol­losta tuli kes­keistä lii­ke­toi­min­taa.

Yhteis­työtä jo kol­messa suku­pol­vessa

Hans ja Lola Wah­lers oli­vat onnek­kaita, sillä hei­dän tyt­tä­rentä Anne että Monika halusi­vat työs­ken­nellä per­hey­ri­tyk­sessä. Yhtä hyvä tuuri kävi vävy­poi­kien Ralf Dree­ken ja Mic­hael Rath­je­nin kanssa, sillä he ajat­te­li­vat samoin. He ryh­tyi­vät joh­ta­maan yri­tystä vuonna 1999.

Myös per­hey­ri­tyk­sen nai­set ovat suku­pol­vien ajan olleet mukana yri­tyk­sen toi­min­nassa tavalla tai toi­sella, eivätkä Anne ja Monika poik­kea tästä. Monika kou­lut­tau­tui sepäksi van­hem­piensa yri­tyk­sessä, kehit­tyi kil­tansa par­haaksi ja jopa hankki sep­pä­mes­ta­rin tit­te­lin. Hän on työs­ken­nel­lyt yri­tyk­sessä siitä läh­tien. Myös Anne aloitti var­hain van­hem­piensa yri­tyk­sessä ja otti hoi­taak­seen toi­mis­to­työt.

Kau­ko­nä­köis­ten Ralf Dree­ken ja Mic­hael Rath­je­nin joh­dolla Wah­lers Forst­tech­nik on kas­va­nut 130 hen­ki­löä työl­lis­tä­väksi yri­tyk­seksi, ja se on maa­il­man suu­rin Ponsse-jäl­leen­myyjä. Kaksi yri­tystä sopi­vat mai­niosti yhteen: molem­mat ovat per­hey­ri­tyk­siä ja asia­kas on aina toi­min­nan kes­kiössä.

Ralf Dreeke ja Mic­hael Rath­jen ovat hil­jal­leen vetäy­ty­mässä päi­vit­täi­sestä yri­tys­toi­min­nasta. He kui­ten­kin jat­ka­vat työ­tään alalla ja pitä­vät yhteyttä asiak­kai­siin. Annen ja Ral­fin poika Marius Dreeke sekä Moni­kan ja Mic­hae­lin tyt­tä­ren Mar­lene Rath­jen-Koc­hin avio­mies Gerit Koch ovat otta­neet yri­tyk­sen hoi­toonsa vas­tuu­na­lai­sina yhtiö­mie­hinä. Heistä kum­pi­kin on työs­ken­nel­lyt jo pit­kään yri­tyk­sessä. Gerit on pää­vas­tuussa myyn­nistä, kun taas Marius huo­leh­tii hal­lin­nosta ja sisäi­sistä pro­ses­seista.

Katse tule­vai­suu­dessa

Tämän­het­ki­senä pro­jek­tina on kehit­tää edel­leen Itä­val­lan mark­ki­naa, joka oli jo aiem­min­kin Wah­ler­sin myyn­tia­luetta, mutta jolla ei vielä toi­mi­nut huol­to­kump­pa­neita. Itä­val­taan perus­tet­tiin vuonna 2019 tytä­ryh­tiö, joka siir­tyi suu­rem­paan toi­mi­ti­laan vuotta myö­hem­min. Nyky­ään siellä työs­ken­te­lee myyjä ja kuusi huol­to­pal­ve­lu­työn­te­ki­jää.

Suku­pol­vien saa­tossa yhteis­työstä on sukeu­tu­nut pal­jon muu­ta­kin kuin pelkkä lii­ke­kump­pa­nuus. Kyse on ystä­vyy­destä, jossa molem­milla on yhtei­nen tavoite. Hans Wah­ler­sin käyn­nis­tämä yhteis­työ on jat­ku­nut jo kol­men suku­pol­ven ajan.

Vuosi 2024 on Wah­ler­sin 90-vuo­tis juh­la­vuosi. Läm­pi­mät onnit­te­lumme pit­kästä tai­pa­leesta, jota olemme saa­neet kul­kea muka­nanne!