Roger Lejeune, tava­ra­la­ji­me­ne­tel­män puo­les­ta­pu­huja

Mää­rät oikein ja kus­tan­nuk­set kuriin 

Bel­gia­lai­nen Roger Lejeune tie­tää, että las­ku­kone on puun­kor­juussa tär­keä kone. Tosin hän ei sitä tar­vitse, sillä hän on peri­nyt isäl­tään hyvän las­ku­pään. Isän perin­töä on myös Lejeu­nen pää­ty­mi­nen met­sä­alalle. 

“Siitä läh­tien kun opin käve­le­mään, olin isän mukana met­sässä. Isä työs­ken­teli ensin osta­jana pai­kal­li­sella sahalla, myö­hem­min pape­ri­teh­taalla”, hän ker­too.  

“Koti­kieli oli saksa, ja isä puhui rans­kaa suju­vasti, mutta pape­ri­teh­taan raport­tien kir­joit­ta­mi­nen rans­kaksi oli han­ka­lam­paa. Niinpä minä kor­ja­sin yli­opis­toai­kana vii­kon­lop­pui­sin isän rans­kan­kie­lis­ten raport­tien kie­liop­pia. Opin samalla pal­jon alasta. Tie­sin kai­ken minkä hän­kin.” 

Lejaune opis­keli Liè­gen yli­opis­tossa yri­tys­joh­ta­mista. Hän sai ulko­maan­kaup­pa­mi­nis­te­riön sti­pen­din puo­leksi vuo­deksi Yhdys­val­toi­hin ja teh­tä­väk­seen tehdä mark­ki­na­tut­ki­mus bel­gia­lai­selle huo­ne­ka­lu­teol­li­suu­delle. Mat­kalta tart­tui pal­jon oppia, josta oli jat­kossa hyö­tyä.   

USA:n kau­den ja armei­jan käyn­nin jäl­keen isän työ­nan­taja, pape­ri­teh­das, halusi pal­kata myös nuo­rem­man Lejeu­nen puun­han­kin­tao­sas­tol­leen. Teh­tä­vänä oli ostaa kui­tu­puuta ja luoda toi­mi­tus­ket­jut sille Sak­sasta Bel­gi­aan.  

“Nuo­rena minulla on ollut yksi har­ras­tus: kuorma-autoilla aja­mi­nen. Ajoin lähes vuo­den kan­sain­vä­listä rah­tia ennen armei­jaa ja USA:n mat­kaa. Koke­muk­sesta oli myö­hem­min pal­jon hyö­tyä pape­ri­teh­taan logis­tii­kan jär­jes­tä­mi­sessä.”

Teh­taan puun han­kinta ja logis­tiikka oli Leje­nu­nen vas­tuulla ja hänen piti pereh­tyä myös maantie‑, satama- ja rau­ta­tie­kul­je­tuk­siin. Ennä­tys­vuo­tena 1981 hän jär­jesti teh­taalle 300 000 m³ tuon­ti­kui­tu­puuta Sak­sasta.  

Vuonna 1986 Leje­nune totesi, että omat ideat ja osaa­mi­nen on syytä ottaa omaan käyt­töön ja omaksi hyö­dyksi. Hän irti­sa­nou­tui pape­ri­teh­taasta ja perusti oman yri­tyk­sen: CCBOIS SA. 

Hänellä oli laa­jasti koke­musta met­sä­alalta Euroo­pasta: puun ostosta, kor­juusta, kul­je­tuk­sesta, myyn­nistä ja käy­töstä. Mer­kit­tä­vää oli myös hänen tie­tä­myk­sensä eri mai­den puu­kau­pan ja puun­mit­tauk­sen eroista.  

“Mit­taus­tapa on eri­lai­nen joka maassa. Jos ei tiedä eroja, se voit tulla kal­liiksi, kun ei tiedä, mistä vas­ta­puoli puhuu.”

Myrsky toi koneet met­sään  

Vuo­den 1989 lopulla myrsky tuhosi met­sää Lejeu­nen yri­tyk­sen toi­minta-alu­eella. Lejeu­nen osoi­te­kir­jalle tuli käyt­töä ja hän palk­kasi suo­ma­lai­sia ja ruot­sa­lai­sia yri­tyk­siä myrs­ky­pui­den kor­juuseen. Suo­ma­lai­set ja ruot­sa­lai­set kul­jet­ta­jat ja hak­kuu­ko­neet teki­vät suu­ren vai­ku­tuk­sen. 

Kun myrs­ky­tu­ho­jen kor­jaa­jat läh­ti­vät pois, Lejeune osti ruot­sa­lai­selta ensim­mäi­sen oman hak­kuu­ko­neensa. Nyt hänellä oli kone, mutta kul­jet­taja puut­tui. Roger Lejeune koros­taa, että koneita voi ostaa, mutta ne pitää saada myös liik­keelle. Ilman osaa­via kul­jet­ta­jia ei tule posi­tii­vista tulosta.   

Kul­jet­ta­jilla oli rooli kone­kau­passa vuonna 1994, kun Lejeune osti ensim­mäi­sen Pons­sensa. Kau­pan mukana tuli­vat myös kul­jet­ta­jat. 

“Kum­pi­kin hyö­tyi. Ponsse sai tuo­te­ke­hi­tyk­seen palau­tetta konei­den suo­ri­tus­ky­vystä ja tek­nii­kan toi­mi­vuu­desta Keski-Euroo­pan oloissa.” 

Lejeune onnis­tui moder­ni­soi­maan puun­kor­juu­toi­min­tansa ja sai sen askel aske­leelta skan­di­naa­vis­ten stan­dar­dien mukai­seksi.  

Eina­rin pal­kin­non saaja Roger Lejeune.

Edel­lä­kä­vijä näyt­tää mal­lia 

Tava­ra­la­ji­me­ne­tel­män ja koneel­li­sen puun­kor­juun tehok­kuus teki vai­ku­tuk­sen Lejeu­neen. Hänen täy­tyi vakuut­taa myös pai­kal­li­set met­sä­alan toi­mi­jat asiasta. Epäi­li­jät esit­ti­vät nega­tii­vi­sia kom­ment­teja, koneita pidet­tiin liian isoina met­sään, kan­to­jen kat­sot­tiin jää­vän liian kor­keiksi ja hak­kuu­jäl­jen huo­noksi.  

Osoit­taak­seen epäi­li­jöille, että nämä oli­vat vää­rässä, Lejeune osti yhteis­työ­kump­pa­nin kanssa met­sää ja jär­jesti näy­tök­sen. He näyt­ti­vät, että koneet eivät vahin­goita met­sää, kun konetta käyt­tää ammat­ti­tai­toi­nen kul­jet­taja.  

Näin Lejeune toi­mii. Jos idea tun­tuu hyvältä, hän tes­taa ja kokei­lee sitä omassa met­sässä, omassa fir­massa ja omalla kus­tan­nuk­sella. Kokei­luista oppii, ja hänen mukaansa par­hai­ten oppii sil­loin, kun pelissä ovat omat rahat.  

Samalla peri­aat­teella hän aloitti puun­kor­juu­toi­min­nan myös Venä­jällä vuonna 1996. 

Jo vuonna 2007 yksi­tyis­mat­kal­laan Chi­lessä hän tajusi maan koneel­li­sen puun­kor­juun tar­peen ja mah­dol­li­suu­det. Vuonna 2009 hän lähetti Chi­leen yhden kuor­mat­rak­to­rin ja kaksi hak­kuu­ko­netta tes­ti­mie­lessä. Huo­li­matta monista pon­nis­te­luista kokeilu päät­tyi, koska asiak­kaat eivät olleet val­miita mak­sa­maan halut­tua hin­taa tar­jo­tusta pal­ve­lusta.  

“Olin kym­me­nen vuotta etua­jassa”, hän tuu­mii nyt. 

Mää­rien on pidet­tävä kutinsa 

Luo­tet­ta­vuus tois­tuu Lejeu­nen puheissa usein. Puun­kor­juussa ja puu­kau­passa tär­keintä on, että mää­rät ovat oikein. Siksi hän puhuu pal­jon hak­kuu­ko­ne­mit­tauk­sen puo­lesta.  

“Hin­nasta voi­daan kes­kus­tella, mutta mää­rien on oltava tark­koja”, hän sanoo. 

Lejeu­nen yri­tyk­sen vah­vuu­det ovat aina olleet ympä­ris­tö­vas­tuul­li­suus, hyvä työn laatu ja oikeat mitat ja mää­rät. Lejeune kes­kit­tyy lukui­hin ja dataan, joilla hän seu­raa tar­koin kus­tan­nuk­sia ja mää­riä. Toi­min­nan on oltava kus­tan­nus­te­ho­kasta.