Vel­jek­set Leh­to­mäki – per­hey­ri­tyk­sen puo­len vuo­si­sa­dan menes­tys­ta­rina

”Suomi elää met­sästä – niin mekin” on Vel­jek­set Leh­to­mäen joh­toa­ja­tus. Kol­men vel­jek­sen kova työ ja luot­ta­mus omaan näke­myk­seen ovat sii­vit­tä­neet per­hey­ri­tyk­sen menes­tyk­se­kästä tai­valta, johon PONSSE-met­sä­ko­neet liit­tyi­vät mukaan pari­kym­mentä vuotta sit­ten. Uskoa tule­vaan tuo­vat met­sä­teol­li­suu­den suu­ret inves­toin­nit Keski-Suo­messa.

Kun met­sä­ura­koin­tiin kes­kit­ty­neen Vel­jek­set Leh­to­mäen avain­hen­ki­löitä kerään­tyy saman pöy­dän ääreen, on koossa rut­kasti näke­mystä ja koke­musta yrit­tä­jyy­destä ja koneel­li­sesta met­sän­kor­juusta. Vii­den­kym­me­nen vuo­den jäl­keen näitä mie­hiä vie yhä eteen­päin usko omaan teke­mi­seen ja luot­ta­mus met­sä­alan tule­vai­suu­teen Suo­messa.

Yri­tyk­sen vuonna 1973 perus­ta­neet vel­jek­set Erkki, Markku ja Pertti Leh­to­mäki vai­kut­ta­vat toi­min­nassa edel­leen aktii­vi­sesti. Seu­raa­vasta suku­pol­vesta mukana ovat Erkin pojat Jani ja Marko Leh­to­mäki, PONSSE Scor­pio­nia ajava Mar­kun poika Jari Leh­to­mäki sekä hänen sisa­rensa, pää­kont­to­rin toi­mis­tossa työs­ken­te­levä Katja Leh­to­mäki.

Kome­aan puo­len vuo­si­sa­dan ikään ehti­nyt Vel­jek­set Leh­to­mäki on kas­va­nut luon­tai­sesti ja mal­tilla. Pal­ve­lui­hin kuu­luu myös truk­ki­työt Mul­tian Saha Oy:lle. Yri­tyk­sessä työs­ken­te­lee noin 40 ammat­ti­laista, ja omis­tus on perus­ta­ja­vel­jes­ten ja hei­dän jäl­ki­kas­vunsa käsissä. 

”Näin van­hana ukkona en osaa nähdä, että meillä olisi joku sata konetta pihassa. Nopeim­min kasvu tulisi tie­ten­kin yri­ty­sos­to­jen kautta, mutta niitä ei ole tehty. Jat­kossa nuo­rem­mat päät­tä­vät nämä asiat”, sanoo Pertti Leh­to­mäki.

Kova työn­teko ja usko omaan teke­mi­seen oli­vat menes­tys­te­ki­jöitä alusta alkaen. Markku Leh­to­mäki kuor­man päällä.

KER­TA­KAU­PALLA VIISI PONS­SEA

Läpi vuo­si­kym­me­nien yri­tyk­sen koneet ovat työs­ken­nel­leet met­säi­sessä Keski-Suo­messa eten­kin Mul­tian, Keu­ruun, Petä­jä­ve­den ja uusim­pana Ähtä­rin seu­dulla. Vähän ker­ras­saan uusia ura­kointi mah­dol­li­suuk­sia avau­tui muun muassa Met­sä­lii­tolle, ja suh­teet isoi­hin met­säyh­tiöi­hin alkoi­vat vakiin­tua. Tätä nykyä pää­asiak­kaita ovat UPM-Kym­mene ja Metsä Group.

Koneel­lista met­sän­kor­juuta teh­tiin Pons­sen kil­pai­li­ja­mer­keillä aina vuo­teen 2004, jol­loin yri­tyk­seen han­kit­tiin ensim­mäi­nen PONSSE-met­sä­kone. Yhteis­työ ja yhtey­den­pito enti­sen mer­kin kanssa oli alka­nut hor­jua, joten aika oli kypsä vaih­dok­selle. Ja kun kone­kau­poille ker­ran ruvet­tiin, vel­jek­set hank­ki­vat heti viisi Pons­sea yhdellä ker­taa.

Ensim­mäistä kone­kaup­paa tuli Pons­sen puo­lelta hie­ro­maan nykyi­nen hal­li­tuk­sen puheen­joh­taja Jarmo Vidgren. Sopi­musta vään­net­tiin Per­tin kotona pit­kään, ja illan päälle sau­not­tiin­kin. Nuori myyn­ti­mies vai­kutti hie­man her­mos­tu­neelta, ja Pertti tie­dus­teli, mil­lai­silla neu­vot­te­lu­val­tuuk­silla Jarmo oli liik­keellä.

”Isä sanoi, että teh­kää ne kau­pat”, kuu­lui Jar­mon vas­taus. Ja näin teh­tiin.

Jani, Pertti ja Marko Leh­to­mäki yri­tyk­sen vers­taalla, jossa teh­dään pää­osa sopi­mus­huol­loista.

MET­SÄ­NO­MIS­TAJA ON TÄR­KEIN ASIA­KAS

Ennen yri­tyk­sen viral­lista perus­ta­mista tuol­loin vielä hyvin nuo­ret vel­jek­set ajoi­vat trak­to­rilla ja itse teh­dyllä kär­ryllä puita suo­raan kan­nolta pai­kal­li­selle sahalle. Puuta saa­tiin ajet­tua jopa kuusi kuor­maa päi­vässä, muis­te­lee Pertti Leh­to­mäki.

”Se oli mel­koi­sen tapah­tu­ma­ri­kasta toi­min­taa sen ajan veh­keillä, eikä kaikki var­maan ihan lail­lis­ta­kaan ollut. Mutta se oli sitä aikaa, eikä asi­aan sil­loin kiin­ni­tetty sen enem­pää huo­miota.”

Eipä kui­ten­kaan ihme, että sahan­joh­taja ehdotti nuo­rille mie­hille met­sä­ko­neen osta­mista. Per­tin mukaan tavoit­teena oli var­masti työ­tur­val­li­suu­den kohen­ta­mi­nen mutta myös tehok­kuu­den paran­ta­mi­nen. Käy­tet­tynä oste­tulla koneella pai­net­tiin töitä lähes yötä päi­vää, ja miestä vaih­det­tiin len­nosta. Pitkä koke­mus on opet­ta­nut, että toi­mi­van lii­ke­toi­min­nan avai­na­se­massa ovat hyvät suh­teet maa­no­mis­ta­jiin. Heitä on monen­lai­sia: On rahas­toja, joi­den toi­minta on ammat­ti­maista. Sit­ten voi olla muu­alla asu­via hen­ki­löitä, jotka omis­ta­vat pie­nen pals­tan, jolla he käy­vät mar­jas­ta­massa ja nuo­tioi­massa.

”Toi­veita pitää kuun­nella, ja toi­sen met­sä­omai­suutta pitää arvos­taa – omai­suu­den­hoi­dos­ta­han mei­dän työs­sämme on kyse. Puo­len päi­vän hak­kuu on meille rutii­nia, mutta kau­pun­ki­lai­selle met­sä­no­mis­ta­jalle kyse voi olla ainut­ker­tai­sesta tapah­tu­masta, jossa hän haluaa olla mukana”, ker­to­vat Pertti, Marko ja Jani Leh­to­mäki peri­aat­teis­taan.

PÖL­LI­KOU­LUSTA TÖI­HIN PER­HEY­RI­TYK­SEEN

Toi­sen pol­ven teki­jät Jani ja Marko Leh­to­mäki kul­ki­vat yri­tyk­sen lei­piin samaa reit­tiä, mutta kol­men vuo­den ikäe­rolla. Ensin ”pöl­li­koulu” eli met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jan opin­not Jäm­sän­kos­kella, minkä jäl­keen työt kul­jet­ta­jana alkoi­vat tutussa ympä­ris­tössä. He sano­vat, että valinta oli luon­teva eikä oikein muuta osan­nut aja­tel­la­kaan.

”Mukana on oltu pie­nestä pitäen, ja kaikki mah­dol­li­set työt hal­lin lat­tian sii­vouk­sesta alkaen ovat tul­leet tutuiksi”, sanoo Jani.

”Pie­nenä halusin aina isän mukaan met­sään ja nukuin koneen lat­tialla, kun isä teki töitä. Jos­kus olen miet­ti­nyt, oli­siko muissa töissä pääs­syt hel­pom­malla, mutta tiedä häntä”, ker­too puo­les­taan Marko.

Edel­leen kul­jet­ta­jana työs­ken­te­levä Jani vaih­toi moton puik­koi­hin vuo­si­tu­han­nen vaih­teessa. Marko on työs­ken­nel­lyt suun­nit­te­lu­pääl­lik­könä 2000-luvun alku­vuo­sista, kun met­säyh­tiöt alkoi­vat siir­tää suun­nit­te­lu­työtä ura­koit­si­joi­den hoi­det­ta­vaksi. Hänen työ­tään on savo­toi­den suun­nit­telu, lei­mi­koi­den valinta sekä puu­vir­to­jen ja ‑laa­tu­jen ohjaus asiak­kai­den tilaus­ten mukai­sesti.

”Perus­ta­jilta olemme yrit­tä­neet imeä oppia kai­kesta mah­dol­li­sesta. Myös siitä, että usein kan­nat­taa miet­tiä tar­kasti ennen kuin tekee, eikä vasta sen jäl­keen, kun on jo teh­nyt”, sano­vat Jani ja Marko.

Vuo­den 2004 avaus­kau­pan jäl­keen kaikki Vel­jek­set Leh­to­mäen met­sä­ko­ne­kau­pat ovat men­neet Pons­selle, jonka kanssa teh­tä­vää yhteis­työtä Pertti kiit­tää kit­kat­to­maksi ja antoi­saksi. Yhteys asiak­kaa­seen on kir­kas, ja vas­tuuta ei pal­lo­tella hen­ki­löltä toi­selle.

”Pons­sen kanssa asiat ete­ne­vät maa­liin, eikä sanota, ettei tämä kuulu minun tont­tiini. Arvos­tan koko­nais­vas­tuun otta­mista. Olin seu­ran­nut Pons­sen tari­naa jo pit­kään, ja joten­kin se tun­tui hyvältä kodilta meille.”

Ergon ohjai­missa työs­ken­te­levä Jani kuvaa met­sä­ko­nei­den kehi­tystä hui­maksi. Eten­kinn tie­to­tek­niikka on nous­sut kehi­tyk­sen vetu­riksi.

”Konei­den tek­ni­siin omi­nai­suuk­siin tus­kin kehi­te­tään mul­lis­ta­via omi­nai­suuk­sia ihan lähiai­koina, mutta älyn hyö­dyn­tä­mi­nen ete­nee nopeasti. Kun ennen kehi­tet­tiin kom­po­nent­teja, nyt kehi­te­tään ohjel­mis­toja”, hän ker­too koke­mas­taan.

Hui­masti ovat kehit­ty­neet myös met­sä­alan asen­teet, työ­ta­vat ja vaa­ti­muk­set vas­tuul­li­suu­den suh­teen. Vel­jek­set Leh­to­mäellä huo­mioi­daan ympä­ris­töön vai­kut­ta­vat sei­kat jo puun­kor­juun suun­nit­te­lu­vai­heessa.

”Puro­jen huo­mioi­mi­nen, jät­tö­puut ja muu ympä­ris­tön huo­mioi­mi­nen on jo jär­jellä aja­tel­len hyvä asia. Pal­jon on ala muut­tu­nut hyvään suun­taan”, sanoo Pertti.

Ponsse kuun­te­lee hyvin ideoita, ja tuo­te­ke­hi­tys toi­mii lähellä asia­kasta, sanoo Jani Leh­to­mäki.

VOI­MAT YRI­TYK­SEN KEHIT­TÄ­MI­SEEN

Jo Einari Vidgren piti konei­den käyt­tä­jiä par­haina asian­tun­ti­joina, joi­den antama palaute oli syytä ottaa tuo­te­ke­hi­tyk­sessä tosis­saan. Leh­to­mäen mie­hillä on ollut roo­linsa, kun Ponsse on kehit­tä­nyt maa­il­man par­haita met­sä­ko­neita vie­lä­kin parem­miksi ja tehok­kaam­miksi kul­jet­ta­jien työ­ka­luiksi. Lupauk­sensa mukai­sesti Ponsse kuun­te­lee asia­kasta, ja tuo­te­ke­hi­tyk­sellä on aidosti lähei­nen yhteys koneen­käyt­tä­jiin, sano­vat Pertti ja Jani.

”Esi­mer­kiksi jat­ko­puo­mien nai­lo­ni­set liu­ku­pa­lat vaih­tui­vat laa­ke­rei­hin aikoi­naan mei­dän ehdo­tuk­ses­tamme, ja tuo­te­ke­hit­tä­jät sai­vat hom­man alle vuo­dessa sar­ja­tuo­tan­toon. Polt­toai­neen kulu­tusn­tip­pui 0,7 lit­raa tun­nissa tällä rat­kai­sulla”, ker­too tämän ja muu­ta­man muun idean isä Pertti.

Perus­ta­ja­vel­jek­set ovat mah­tu­neet aina hyvin samaan yri­tyk­seen. Ener­giaa ei ole tuh­lattu eri­pu­rai­suu­teen, vaan voi­mat on käy­tetty yri­tyk­sen kehit­tä­mi­seen. Hyvä yhteis­henki ja kes­ki­näi­nen luot­ta­mus kum­pua­vat nuo­ruus­vuo­sista: vel­jes­ten isä meneh­tyi äkil­li­seen sai­rau­teen vain 39-vuo­ti­aana, joten poi­kien oli pakko puhal­taa yhteen hii­leen ja kan­taa vas­tuuta nuo­resta iäs­tään huo­li­matta.

”Isän kuol­lessa van­hin meistä oli 17-vuo­tias. Kotona oli pik­kui­nen maa­tilkku, jolla kas­voimme. Perus­timme fir­man ja ostimme ensim­mäi­sen koneen, kun olin 18. Rahaa meillä ei juuri ollut, mutta kaksi pai­kal­lista miestä takasi lai­namme. Ilman hei­dän luot­ta­mus­taan en tiedä, miten asiat oli­si­vat men­neet”, sanoo Pertti kii­tol­li­suutta äänes­sään.

VEL­JEK­SET LEH­TO­MÄEN PONSSE-MET­SÄ­KO­NEET