Einari-kul­jet­ta­ja­pal­kin­non vas­taa­not­ta­nut Antti Kor­ka­lai­nen on luot­to­kul­jet­taja Rau­ta­vaa­ralta

Työ­nan­ta­jansa mukaan hak­kuu­ko­neen­kul­jet­taja Antti Kor­ka­lai­nen, 29, kuu­luu Rau­ta­vaa­ran luo­tet­ta­vim­paan kor­juu­ket­juun. Ket­jun muut jäse­net ovat Antin vel­jet Veeti ja Eelis.

Jon­kin­lai­nen pihka-altis­tus lie­nee vai­kut­ta­nut Kor­ka­lais­ten seit­sen­päi­seen sisa­rus­sar­jaan, sillä seit­se­mästä lap­sesta neljä on pää­ty­nyt met­sä­töi­hin ja nime­no­maan met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jiksi. Isä työs­ken­te­lee met­su­rina, ja Antti ker­too olleensa mukana met­sässä jo pik­ku­poi­kana polt­to­puusa­vo­toilla.

Ylä­as­teen jäl­keen Antti suun­tasi Toi­va­laan met­sä­kou­luun. Tavoite oli alusta asti selvä: hän halusi nime­no­maan hak­kuu­ko­neen­kul­jet­ta­jaksi. Opis­ke­luai­kai­sen har­joit­te­lu­pai­kan hän sai nykyi­seltä työ­nan­ta­jal­taan Koneu­ra­kointi Luk­ka­ri­selta, ja samassa yri­tyk­sessä hän on työs­ken­nel­lyt val­mis­tu­mi­sensa jäl­keen jo kym­me­nen vuotta. Työ mais­tuu edel­leen, sillä Antin mukaan kyseessä on mie­len­kiin­toi­nen ja itse­näi­nen ammatti.

Itse­näi­syyttä koros­ta­vat myös Antin vel­jet Veeti, 25, ja Eelis, 22. Hei­dän mie­les­tään työn par­haita puo­lia ovat mah­dol­li­suus työs­ken­nellä rau­hassa met­sässä ja tehdä omaa työ­tään ilman, että joku on koko ajan val­vo­massa vie­ressä.

Vel­jek­set suo­sit­te­le­vat alaa eten­kin niille, jotka viih­ty­vät itse­näi­sessä työssä ja luon­non kes­kellä.

Antti, Eelis ja Veeti Kor­ka­lai­nen.

Veeti ja Eelis ovat molem­mat val­mis­tu­neet Val­ti­molta ajo­ko­neen­kul­jet­ta­jiksi, Veeti vuonna 2019 ja Eelis vuonna 2022. He oli­vat ensin har­joit­te­lussa Koneu­ra­kointi Luk­ka­ri­sella ja jat­koi­vat samassa yri­tyk­sessä myös val­mis­tu­mi­sensa jäl­keen. Vel­jes­ten mukaan har­joit­te­lu­jak­soista jäi myön­tei­nen kuva: neu­voja sai hyvin, eikä työ­nan­taja odot­ta­nut heti lii­koja, vaan antoi aikaa oppia rau­hassa.

Kor­ka­lais­ten työn jäl­keä kehu­taan, ja työ­nan­ta­jan mukaan sekä met­sä­no­mis­ta­jat että yhteis­työ­kump­pa­nit pyy­tä­vät mie­lel­lään juuri hei­dän kor­juu­ket­ju­aan met­siinsä yhä uudel­leen. Antti uskoo syyn löy­ty­vän ennen kaik­kea asen­teesta ja aidosta kiin­nos­tuk­sesta työ­hön. Hänen mukaansa tär­keintä on pyr­kiä aina hyvään työn jäl­keen ja tehdä par­haansa.

Työ­nan­ta­jan mukaan Antti on tot­tu­nut hoi­ta­maan kun­nialla myös eri­koi­sem­mat pals­tat, joissa tar­vi­taan sil­mää ympä­ris­tön vas­tuul­li­sessa huo­mioon otta­mi­sessa. Häntä kuva­taan aktii­vi­seksi luon­to­koh­tei­den havain­noi­jaksi.

Myös koko Kor­ka­lais­ten kor­juu­ketju saa työ­nan­ta­jalta kii­tosta vas­tuul­li­sesta ympä­ris­tön huo­mioon otta­mi­sesta. Veeti ja Eelis hoi­ta­vat vaa­ti­vat­kin ajo­pai­kat kun­nialla ja ajo­pai­nau­mat mini­moi­den.

Kun asenne ja moti­vaa­tio ovat koh­dal­laan, ei edes alan rie­saksi usein mai­nittu kausi­vaih­telu tunnu vel­jek­siä vai­vaa­van. Tal­vella työ­päi­vät saat­ta­vat olla kii­rei­siä ja venyä, mutta sekään ei heitä hait­taa. Eelik­sen mukaan tal­vella töitä saa tehdä kun­nolla, eikä parin vii­kon tauko keväällä ja syk­syllä tunnu ongel­malta.

Koneu­ra­kointi Luk­ka­ri­sen toi­mi­paikka on Lapin­lah­della, ja yri­tys tar­joaa met­sän­hoi­to­pal­ve­luja Ylä-Savon alu­eella. Kor­ka­lais­ten työ­maat sijait­se­vat pää­osin Rau­ta­vaa­ralla ja sen ympä­ris­tössä sekä Nil­siässä, Kaa­villa ja Var­pais­jär­vellä.