Kai­nuun siner­tä­vät vaa­ra­mai­se­mat ovat komeita kat­sella, mutta puo­lan­ka­lai­set vel­jek­set Marko ja Vesa Tor­vi­nen tie­tä­vät, että tal­vi­sissa koneen­siir­roissa mai­sema näyt­täy­tyy myös toi­sesta kul­masta. Jyr­kät rin­teet, vaih­te­le­vat kelit ja run­sas lumi teke­vät työstä vaa­ti­vaa, mutta vuo­sien myötä haas­tei­siin on opittu suh­tau­tu­maan myös huu­mo­rilla.

– Kom­meen näkö­nen­hän se rinne on, mutta ei se siellä Sca­nian kopissa hyvältä tunnu, Marko Tor­vi­nen nau­rah­taa.

Pää­asiassa vel­jek­set ovat siir­tä­neet konei­taan itse. Kesäi­sin myös kul­jet­ta­jat teke­vät siir­toja, mutta tal­vella vaa­ra­mai­se­mat ja arvaa­mat­to­mat olo­suh­teet saa­vat koke­neem­mat­kin har­kit­se­maan tark­kaan, kuka läh­tee ratin taakse.

– Kesä­ai­kaan kul­jet­ta­jat siir­tä­vät enem­män, mutta tal­vella ryh­dy­tään vähän arkai­le­maan, kun meillä täällä noita vaa­roja on ja kelit saat­ta­vat olla mitä ovat, Vesa Tor­vi­nen ker­too.

Hyvän­tuu­li­nen sanailu tun­tuu kuu­lu­van vel­jes­ten arkeen. Yhteistä yrit­tä­jä­tai­valta on ker­ty­nyt jo yli kak­si­kym­mentä vuotta, vuo­desta 2004 läh­tien, ja huu­mo­rilla keven­ne­tään myös työn vai­keam­pia puo­lia.

Kaik­kiin tilan­tei­siin ei toki huu­mori auta heti. Marko muis­taa yhä tapauk­sen, jossa Sisu pää­tyi tal­vi­ke­lissä tien lai­taan. Vahin­koa syn­tyi hil­jai­sesta vauh­dista huo­li­matta, mutta vuo­sien jäl­keen koke­muk­sel­le­kin voi jo hymäh­tää. Vaa­ra­mai­se­massa työs­ken­te­lyssä on omat ris­kinsä, ja jos­kus kone on jou­duttu pudot­ta­maan kyy­distä ja auto aja­maan tyh­jänä rin­teen päälle tai alle.

Yri­tyk­sen toi­minta-alu­eella on myös reit­tejä, joita ei tal­vi­ke­leissä edes yri­tetä käyt­tää. Kun tien jyrk­kyys on 13 pro­sent­tia, nousu on haas­tava jo sulan maan aikaan. Tal­vella kone­kul­je­tuk­sille etsi­tään kier­to­reit­tejä, vaikka se kas­vat­taa aikaa ja kus­tan­nuk­sia.

Kai­nuun maasto näkyy myös polt­toai­neen­ku­lu­tuk­sessa, joka on jyr­kissä vaa­ra­mai­se­missa suu­rem­paa kuin tasa­mailla. Tor­vi­set ura­koi­vat Met­sä­hal­li­tuk­selle, ja sopi­muk­sessa huo­mioi­daan mai­se­ma­lisä sil­loin, kun maasto on eri­tyi­sen jyrk­kää. Marko Tor­vi­sen mukaan lisä ei kui­ten­kaan täy­sin kata työn aiheut­ta­mia hait­toja. Rin­tei­den lisäksi vas­tusta tuo lumi, jota Kai­nuussa on tal­vi­sin har­voin alle met­rin ver­ran.

– Kyllä tälle mei­dän hom­mal­lemme mai­se­mat teke­vät omat haas­teensa, Marko toteaa.

Mar­kon ensim­mäi­nen kuorma otti aikaa

Vel­jek­set Marko ja Vesa Tor­vi­nen perus­ti­vat yhtei­sen yri­tyk­sen vuonna 2004, mutta Puun­kor­juu Tor­vi­nen Oy:n juu­ret ulot­tu­vat 1960-luvulle. Tuol­loin hei­dän isänsä aloitti vel­jensä kanssa met­sä­ko­neu­ra­koin­nin. Isän kuol­tua toi­minta jat­kui sedän vetä­mänä vuo­teen 1988 saakka. Yri­tys ehti olla välillä ulko­puo­lis­ten omis­tuk­sessa, kun­nes Vesa osti siitä puo­let vuonna 2002.

Ennen met­sä­ko­ney­rit­tä­jäksi ryh­ty­mis­tään Vesa ehti tehdä monen­laista: hän ajoi tak­sia, hoiti poroja ja työs­ken­teli moto­kul­jet­ta­jana toi­sen pal­ve­luk­sessa puo­len vuo­den moto­kurs­sin jäl­keen.

Mar­kon polku alalle kulki toi­sen­laista reit­tiä. Kaup­pa­kou­lun käy­nyt Marko toimi vai­monsa Vir­pin kanssa Neste-kaup­pi­aana ensin Kajaa­nissa, sit­ten Var­kau­dessa ja lopulta jäl­leen Kajaa­nissa. Huol­ta­mo­y­rit­tä­jänä vie­rähti 12 vuotta, kun­nes keväällä 2003 Neste ilmoitti kaup­pias­ve­toi­suu­den päät­ty­mi­sestä. Samaan aikaan Vesa kysyi vel­jel­tään, kiin­nos­tai­siko tätä ostaa yri­tyk­sen toi­nen puo­li­kas, kun sil­loi­nen yhtiö­kump­pani oli luo­pu­massa omis­tuk­ses­taan.

Kaup­poja hie­rot­tiin lop­pu­vuo­teen 2003 asti, ja samalla Marko kävi jo kokei­le­massa, miltä met­sä­ko­nearki käy­tän­nössä tun­tui. Ensim­mäi­nen kuor­man­ha­ku­reissu har­ven­nuk­selta jäi hyvin mie­leen.

– Mulla meni sii­hen neljä tun­tia aikaa, ja piti välillä syö­dä­kin. Siinä ajat­te­lin, että on tämä iso­töistä hom­maa, Marko muis­te­lee nau­raen.

Alku­vai­heessa oppia ker­tyi iltai­sin ja vii­kon­lop­pui­sin, ja ensim­mäi­nen kevät kului pit­kälti uuden työn opet­te­lussa.

Myös ensim­mäi­set koke­muk­set har­ven­nus­hak­kuusta motolla ovat jää­neet Mar­kon mie­leen. Avo­hak­kuulta siir­ty­mi­nen har­ven­nuk­selle ei suju­nut aivan oppi­kir­jan mukaan, mutta tai­dot kart­tui­vat nopeasti käy­tän­nön työn kautta.

Kun uusi sopi­mus alkoi Pudas­jär­vellä vuonna 2006, yri­tyk­seen han­kit­tiin toi­nen kone­ketju. Samalla Marko pääsi syven­tä­mään osaa­mis­taan hak­kuu­työssä.

Yksi mer­kit­tävä syy sii­hen, että Marko opet­teli myös hak­kuu­ko­ne­työtä, oli kul­jet­ta­ja­pula. Vuo­sien mit­taan hän on teh­nyt enem­män töitä ajo­ko­neen pui­koissa, mutta vii­meis­ten kah­den vuo­den aikana työ on pai­not­tu­nut jäl­leen hak­kuu­ko­nee­seen. Tar­vit­taessa Marko hyp­pää edel­leen sii­hen roo­liin, missä apua kul­loin­kin eni­ten tar­vi­taan.

Tällä het­kellä yri­tyk­sessä on neljä kone­ket­jua, 11 työn­te­ki­jää ja yksi aliu­ra­koit­sija. Per­hey­ri­tyk­sen jat­ku­moa vah­vis­taa se, että mukana ovat myös Vesan poika Juha-Matti ja Mar­kon poika Eetu.

Tor­vi­set ovat ura­koi­neet Met­sä­hal­li­tuk­selle lähes koko yri­tyk­sen toi­min­nan ajan lukuun otta­matta run­saan vuo­den mit­taista jak­soa keväästä 2020 hei­nä­kuu­hun 2021. Tuol­loin puuta kor­jat­tiin Pölkky Oy:lle sekä Moto-Team Tau­riai­selle.

Per­hey­ri­tyk­sen pää­tök­sen­teko

Per­hey­ri­tyk­sessä työn­jako on sel­keä. Vesa toi­mii toi­mi­tus­joh­ta­jana ja Marko hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­jana, eikä pää­tök­sistä ole tar­vin­nut käydä vel­jel­li­siä pai­niot­te­luita.

Asiat sovit­tiin jo alku­vai­heessa, ja yhtei­nen toi­min­ta­tapa löy­tyi nopeasti. Vesa vas­taa huol­to­puo­lesta ja varao­sa­ti­lauk­sista, ja myös Juha-Matti osal­lis­tuu huol­to­töi­hin ja hit­saus­kei­koille. Mah­dol­li­sim­man pal­jon pyri­tään teke­mään itse, vaikka suu­rem­missa remon­teissa koneet on vie­tävä Ouluun tai Iisal­meen.