Ensim­mäis­ten 30 vuo­den aikana Ponsse otti aske­leita kohti kan­sain­vä­lis­ty­mistä, ja toi­si­naan paras oppi ammen­net­tiin kan­ta­pään kautta kat­seen pysyessä sit­keästi suun­nat­tuna tule­vai­suu­teen.

Vuo­sina 1994–1995 Ponsse oli perus­ta­nut tytä­ryh­tiöt Väs­terå­siin Ruot­siin, Neat­hiin Poh­jois-Wale­siin Iso-Bri­tan­ni­aan, Gondre­vil­leen Koil­lis-Rans­kaan sekä Yhdys­val­toi­hin Geor­gian Atlan­taan.*)

Parin ensim­mäi­sen vuo­den aikana Yhdys­val­loissa huo­mat­tiin, että par­haat mah­dol­li­suu­det Pons­sen menes­tyk­selle ovat poh­joi­sessa suur­ten jär­vien alu­eella. Elo­kuussa 1997 tytä­ryh­tiö muut­ti­kin Wiscon­si­nin Rhi­ne­lan­de­riin, jossa oli jo val­miiksi huolto- ja varao­sa­piste. 

Vuo­si­tu­han­nen lopussa Ponsse otti har­kit­tuja aske­leita maa­il­malle ja perusti vuonna 1998 Nor­jan Kongs­vin­ge­riin mark­ki­noin­tiyh­tiön sekä uuden toi­mi­pai­kan Sabreen, Etelä-Rans­kan istu­tus­met­sä­alu­eelle. Iso-Bri­tan­niassa toi­min­not siir­ret­tiin Wale­sista Beat­toc­kiin Skot­lan­tiin. 

Yhdys­val­loissa perus­tet­tiin toi­mi­paikka Loui­sia­nan West Mon­roeen ja seu­raa­vana vuonna Grand Rapid­siin Min­ne­so­taan. 

Kan­sain­vä­lis­ty­mi­sen myötä myös Pons­sen met­sä­ko­nei­den suo­sio jat­koi kas­vu­aan, ja Vie­re­mällä val­mis­tui uusi 2 500 neliö­met­rin teh­das­laa­jen­nus vuo­den 1997 lopulla.  Uuteen tilaan sijoi­tet­tiin koneis­tus­kes­kuk­sia, hit­saus­a­se­mia sekä auto­ma­ti­soitu maa­laamo. Tou­ko­kuussa 1999 pääs­tiin viet­tä­mään teh­taan tuo­tan­to­ti­lo­jen 6 000 neliö­met­rin laa­jen­nusta. 

Vuo­si­tu­han­nen lopun tun­nel­mia

Maa­il­malla huolta aiheutti lähes­tyvä vuo­si­tu­han­nen vaihde, ja Y2K-kau­hus­ke­naa­rioita tie­to­jär­jes­tel­mien kaa­tu­mi­sesta maa­lail­tiin niin mediassa kuin taval­lis­ten ihmis­ten parissa. Pons­sen lii­ke­toi­minta oli pit­kälti tie­to­tek­nii­kan varassa. Pons­sella otet­tiin här­kää sar­vista jo hyvissä ajoin ja var­mis­tet­tiin, että met­sä­ko­nei­den tie­to­jär­jes­tel­mät jat­ka­vat toi­min­taansa nor­maa­listi vuo­si­tu­han­nen vaih­dut­tua­kin. 

Vuo­den 1999 tapah­tu­mia väritti myös Yhdys­val­to­jen tul­li­lai­tos mät­käis­tes­sään Pons­selle 3,35 mil­joo­nan dol­la­rin (18 mil­joo­nan mar­kan) sak­ko­tul­lit konei­den vää­rän tul­li­ni­mik­keen vuoksi. Koneita oli viety Yhdys­val­toi­hin vuo­sina 1995–1998 tul­li­va­paalla nimik­keellä ”forest mac­hi­nery”. Tul­lin mukaan oikea nimike kuor­mat­rak­to­reille olisi ollut ”motor vehicles for the tras­ports of goods”,  joka monien mie­lestä tul­kit­tiin kos­ke­van parem­min­kin kuorma-autoja. Pons­sella sel­vi­tel­tiin asiaa, ja lopulta kat­sot­tiin par­haaksi mak­saa tul­li­mak­sut ran­gais­tus­tul­lei­neen.

Myyn­nil­li­sesti heikko vuosi aiheutti yhtiön perus­ta­jalle Einari Vidgré­nille har­mia myös Pons­sen his­to­rian ensim­mäis­ten lomau­tus­ten myötä. 

”Se on ollut kai­kista ikä­vintä koko Pons­sen toi­min­nan ajalta, kun jou­dut­tiin ihmis­ten lomau­tuk­siin, mutta eihän täällä ihmi­siä voida jou­ten käve­lyt­tää”, tii­visti Einari tun­nel­mia. 

Mark­ki­noilla oli yli­tar­jon­taa, ja jot­kut leh­det kir­joit­ti­vat, että Ponsse saa syyt­tää myös itse­ään, sillä yhtiö ei ollut ope­tel­lut vien­ti­kaup­paa. Kil­pai­li­joi­hin ver­rat­tuna Ponsse oli­kin läh­te­nyt ver­rat­tain myö­hään vien­ti­mark­ki­noille, mutta ede­ten har­ki­tun rau­hal­li­sesti myy­den met­sä­ko­neita alueille, joissa se pys­tyi var­mis­ta­maan huolto- ja varao­sa­pal­ve­lut. 

Valon pil­kah­duk­sia vuo­den 1999 lop­puun toi Ruot­sin tytä­ryh­tiön ensim­mäi­sen huol­to­pis­teen avau­tu­mi­nen Sura­ham­ma­rissa sekä Keski-Rans­kaan Pey­rat-Le-Châ­teau­hun avattu Rans­kan kol­mas huol­to­pal­ve­lu­kes­kus.

Eina­ria lai­na­ten: ”Kun maa­il­malle läh­tee, siellä on omat kom­mer­venk­kinsä.”

*) Vuo­sista 1994–1995 ker­rot­tiin 55. juh­la­vuo­den Ponsse News ‑leh­dessä
Lähde: Arttu Käyhkö, Ponsse – maa­il­man par­haita met­sä­ko­neita 50 vuotta, 2020

Ponsse 30 vuotta sit­ten – datan aal­lon har­jalla 

1990-luvun puo­li­vä­lissä Pons­sen har­ves­te­rei­hin oli valit­ta­vissa joko Ponsse OPTI tai Ponsse 1000 ‑mit­ta­laite. OPTI oli tuo­hon aikaan erit­täin edis­tyk­sel­li­nen tie­to­jär­jes­telmä, joka mit­tasi run­got mil­li­met­rin tark­kuu­della luo­den run­gosta mate­maat­ti­sen mal­lin ennus­taen jokai­sen run­gon käyt­täy­ty­mi­sen ja jakaen puun eri tava­ra­la­jeiksi ennen kat­kon­taa.

OPTIin pys­tyt­tiin ohjel­moi­maan neljä puu­la­jia, ja muis­tiin pys­tyt­tiin tal­len­ta­maan 32 tava­ra­la­jia kui­tu­puista tuk­kei­hin ja sor­vi­kuusesta vane­ri­koi­vuun. OPTI oli varus­tettu auto­maat­ti­sella arvoap­tee­rauk­sella, mutta halu­tes­saan har­ves­te­ri­kul­jet­taja pys­tyi teke­mään käsi­va­rai­sen­kin aptee­rauk­sen. OPTIn kuu­lui­vat myös kont­rolli- ja kali­broin­ti­mit­tauk­set, hyt­ti­tu­los­tin, reaa­liai­kai­nen kak­si­suun­tai­nen tie­to­lii­kenne sekä auto­maat­ti­nen puu­la­jien väri­merk­kaus. 

Ponsse 1000 ‑mit­ta­laite oli toteu­tettu puo­li­joh­de­tek­nii­kalla. Sen tek­ni­siin omi­nai­suuk­siin kuu­lui muun muassa modu­laa­ri­nen rakenne, auto­maat­ti­nen väri­merk­kaus ja kan­to­kä­sit­tely. Ponsse 1000:ssa run­ko­jen mit­taus perus­tui kol­mio­mit­tauk­seen kuu­tio­mit­tauk­sen oltua jat­kuva ja sen tapah­tuessa vähin­tään 10 cm:n pät­kissä. Rekis­te­reissä saat­toi olla neljä puu­la­jia, neljä tuk­ki­la­jia / puu­laji sekä neljä kui­tu­la­jia / puu­laji. Esi­va­lin­nassa puo­les­taan oli muun muassa pituu­den kali­brointi yhden pro­mil­len tark­kuu­della / puu­laji Ponsse 1000:n ohja­tessa kaik­kia har­ves­te­ri­pään toi­min­toja. Mit­ta­lait­teen mukana toi­mi­tet­tiin har­ves­te­rin ohjaa­mo­tu­los­tin, ja lisä­va­rus­teena oli saa­ta­villa kali­broin­tiin käy­te­tyt elekt­ro­ni­set mit­ta­sak­set. 

Vuonna 1997 Pons­sella oli ensim­mäi­senä inter­net-tie­don­siirto vakiona kai­kissa har­ves­te­reissa. Inter­ne­tyh­teys mah­dol­listi ensim­mäistä ker­taa sen, että puun­han­kin­ta­ketju pys­tyi seu­raa­maan tuo­tan­toa lähes reaa­lia­jassa.

Lähde: Arttu Käyhkö, Ponsse – maa­il­man par­haita met­sä­ko­neita 50 vuotta, 2020