Ponsse Log­gers Cup pelat­tiin 24.1.2026 Timråssa jo kol­man­nen ker­ran ja voi jo huo­letta sanoa, että perinne on syn­ty­nyt. Aja­tus on tuttu legen­daa­ri­sesta Einari Kupista: tuo­daan pons­se­lai­set ja asiak­kaat yhteen yhtei­sen har­ras­tuk­sen äärelle, naa­ti­taan peleistä, jäl­ki­pe­leistä ja hyvästä seu­rasta.

Tällä ker­taa jäälle asteli kolme jouk­kuetta. Suo­mesta mukaan saa­pui Buf­falo, met­sä­ko­nea­lan ylpeys ja kah­den edel­li­sen Log­gers Cupin hal­lit­seva mes­tari. Isän­tä­maa Ruotsi mars­sitti pai­kalle kaksi kovaa nip­pua, Mam­mot­hin ja Scor­pio­nin. Molem­pien jouk­kuei­den kokoon­pa­not vili­si­vät sen ver­ran nimek­käitä nimiä, että Buf­fa­lon kopissa hie­rais­tiin sil­miä: Sun­din, Hed­man, Laine, Karls­son…

Tur­naus pelat­tiin komeissa puit­teissa SHL-seura Timrån koti­luo­lassa, SCA Are­nalla. Kie­kon lisäksi ohjel­maan kuu­lui myös Timrå–Färjestad BK ‑lii­ga­peli, jossa Ponsse toimi otte­lui­sän­tänä. Jo ennen kuin luis­ti­met osui­vat jää­hän, tar­josi tapah­tuma näyt­tä­vän aloi­tuk­sen: aree­nan ulko­puo­lella sei­soi Ponsse Mam­moth mah­ta­vana valais­tuk­sessa ja täy­dessä tuk­ki­kuor­massa.

Ensim­mäi­sessä otte­lussa ruot­sa­lai­set Mam­moth ja Scor­pion otti­vat toi­sis­taan mit­taa. Mam­moth aloitti vah­vasti ja johti peliä, mutta Scor­pion sai pelin ede­tessä otteen, lisäsi tem­poa ja käänsi otte­lun eduk­seen luke­min 5–2. Seu­raa­vaksi tun­nelma nousi jo kun­nolla, kun Mam­moth koh­tasi Buf­fa­lon ja peli sai pie­nen maa­ot­te­lun sävyn. Alku oli tun­nus­te­le­vaa. Buf­fa­lon pitkä bussi- ja lai­va­matka taisi vielä tun­tua jaloissa, mutta pelin ede­tessä suo­ma­lais­jouk­kue löysi ryt­minsä ja vei otte­lun vakuut­ta­vasti 5–1.

Finaa­lissa näh­tiin juuri se, mitä toi­vot­tiin: Suomi vas­taan Ruotsi. Vas­tak­kain aset­tui­vat Scor­pion ja Buf­falo, ja ennak­koon Buf­fa­loa pidet­tiin hie­noi­sena suo­sik­kina. Oli­han alla kaksi tur­naus­voit­toa ja vakuut­tava esi­tys aiem­masta pelistä. Kau­kalo kui­ten­kin näytti nopeasti, että enna­kot ovat vain ennak­koja. Scor­pion tuli peliin kovalla tem­polla ja kar­kasi nopeasti 2–0‑johtoon.

Tässä koh­taa Buf­fa­lon vaih­toai­tiossa näh­tiin jo huo­mat­ta­vasti pai­na­vam­paa puhetta, kun Gene­ral Mana­ger Jaakko Lau­rila otti tilan­teen hal­tuun. Ääni nousi, sanat oli­vat suo­ria ja viesti selvä: tämä ei ole sitä kuu­lui­saa Buf­fa­lon kiek­koa eikä näin finaa­lia pelata. Puhut­telu tehosi. Buf­falo palasi jäälle täy­sin eri ilmeellä ja takoi kolme maa­lia put­keen siir­tyen joh­toon.

Lopussa Scor­pion ei kui­ten­kaan hät­käh­tä­nyt, vaan teki ”perus­ruot­sit” ja tasoitti pelin 3–3 aivan lop­pu­het­killä. Koska finaa­lissa tasa­pe­lejä ei tun­neta, mes­ta­ruus rat­kais­tiin ran­gais­tus­lau­kauk­silla. Niissä isän­tä­jouk­kue kesti pai­neet parem­min ja vei voi­ton lopulta luke­min 5–3. Kun vii­mei­nen rank­kari upposi, Scor­pio­nin koke­nut kap­teeni Ola Sand­ström nosti Log­gers Cup ‑pokaa­lin ylpeänä ilmaan ja rie­ha­kas juh­li­mi­nen pääsi kun­nolla vauh­tiin.

Näin Ponsse Log­gers Cupin mes­ta­ruus­po­kaali mat­kasi ensim­mäistä ker­taa Ruot­siin. Onnit­te­lut Scor­pio­nille! Pokaali on hyvissä käsissä, aina­kin ensi vuo­teen asti.

Huo­miona vielä ao. kuviin: pal­kin­to­jen­jaon ja juh­la­hu­mun valo­ku­vista puut­tuu tur­nauk­sen pis­te­pörs­sin ykkö­nen ja Scor­pio­nin kapel­li­mes­tari Marcus Håden, joka vali­tet­ta­vasti louk­kaan­tui finaa­lissa. Toi­vo­tamme Marcuk­selle nopeaa para­ne­mista.

Kai­ken kaik­ki­aan päivä osoitti jäl­leen, miten hieno tapah­tuma Log­gers Cupista on kas­va­massa. Pal­jon pelejä, pal­jon jut­tua ja juuri sopi­vasti kil­pai­lua. Kii­tos kai­kille mukana olleille. Ensi vuonna jat­ke­taan, ja sil­loin Buf­fa­lolla on vain yksi tavoite: revanssi.

Tur­nauk­sen pal­ki­tut pelaa­jat:

• Paras puo­lus­taja: HP Have­ri­nen
• Paras hyök­kääjä: Lizzy Bom­me­leyn
• Paras maa­li­vahti: Jimmy Bjur­teg
• Tur­nauk­sen tais­te­li­ja­pal­kinto: Danne Pers­son