Hyvin­kää­läi­nen ura­koit­sija Esko Kal­lio osti Ponsse HS15 Ergo ‑har­ves­te­rin vuonna 1996. Kone tun­tui käteen sopi­valta ja toimi var­masti. Kun vuo­sien var­rella var­mis­tui, ettei­vät omat pojat aio jat­kaa ura­koin­tia, niin Kal­lio päätti jat­kaa töitä konetta uusi­matta. Nyt 30 vuotta van­halla har­ves­te­rilla on ajettu 17 500 tun­tia ja sillä on tehty ehkä 700 000 mot­tia puuta. Kal­lio on myy­mässä koneen enti­selle Ponsse-huol­toa­sen­ta­jalle, joka aikoo kun­nos­taa sen.

Jos joku kone on hank­ki­nut hin­tansa, niin Esko Kal­lion Ponsse HS15 on var­masti teh­nyt sen. 

“Kone mak­soi uutena 1 963 000 mark­kaa. Kolme vuotta oli mak­suai­kaa. Se tun­tui sil­loin kovalta. Val­mis­tut­tu­aan kone kävi Jäm­sän­kos­kella näy­tök­sessä ja tuli minulle 50 tun­tia ajet­tuna. Siitä kone lähti suo­raan töi­hin met­sään”, muis­te­lee Kal­lio.

Kal­lio oli tutus­tu­nut Pons­seen ja Einari Vidgre­niin jo aivan yhtiön alkuai­koina. Hän oli esi­mer­kiksi pai­kalla Tuusu­lan­tien var­ressa met­sä­työ­näy­tök­sessä vuonna 1973 tai 1974, kun Ponsse oli toi­nen koneista, jotka pys­tyi­vät nouse­maan tes­ti­paik­kana olleen mäen ylös. Tästä näy­tök­sestä ker­ro­taan myös Pons­sen his­to­ria­kir­joissa.

Esko Kal­lio on ura­koi­nut Ponsse HS15:llä jo 30 vuo­den ajan. Tun­teja on ker­ty­nyt 17 500 ja mot­teja ehkä 700 000. 

“15-vuo­ti­aana jo ajet­tiin täy­sillä puuta isän kanssa trak­to­rilla. Oli Mas­sey Fer­guson ja Pel­to­sal­men kone­pa­jan vinssi. Kun isä lopetti, niin perus­tin toi­mi­ni­men ja ostin ensim­mäi­sen oman koneen vuonna 1975. Se oli vuo­si­mal­lin 1973 Far­met. Auto piti antaa vaih­dossa.”

Kal­lio ajoi puuta Hyvin­kään ympä­ris­tössä noin sadan kilo­met­rin säteellä. Aluksi toi­set ura­koit­si­jat kaa­toi­vat puut joko käsin tai koneella ja Kal­lio ajoi ne. Myö­hem­min Kal­lio hankki ajo­ko­neen lisäksi myös har­ves­te­rin. Töitä teh­tiin mm. met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­selle, Schau­man­nille, Kos­ki­tu­kille, Vapolle ja rai­vat­tiin lin­jo­jen alusia Imat­ran Voi­malle.

Koneet vaih­tui­vat. Tuli kokeil­tua Koc­kum­sit, Vol­vot, Val­me­tit, ÖSA:t, Juonto-Lok­ke­rit ja monet muut. Ponsse PAZ:eja oli pari kap­pa­letta, samoin eräs yksit­täis­kap­pa­leena val­mis­tettu Pons­sen pro­to­tyyppi. Kaik­ki­aan Pons­seja Kal­lio on omis­ta­nut vuo­sien var­rella 13 kap­pa­letta.

“Einari pyysi osak­kaaksi ravi­he­vo­seen”

Ponsse, Einari Vidgren ja Esa Vidgren tuli­vat Esko Kal­liolle tutuiksi. Esi­mer­kiksi hak­kuu­pään mit­ta­lai­tetta kehi­tet­tiin yhdessä ja läh­tö­koh­tana oli Tun­turi-mopon etu­ra­tas. Pian pääs­tiin 95 pro­sen­tin tark­kuu­teen, joka oli sii­hen aikaan järi­syt­tä­vän hyvä lukema.

“Einari ja Esa tuli­vat tutuiksi. Esa hoiti pape­ri­hom­mat. Kun hain ekat koneet Vie­re­mältä, niin ei siellä ollut kuin pieni hir­si­mökki ja ehkä 150-neliöi­nen halli. Eina­rin kanssa sit­ten vään­net­tiin vek­se­leitä. 1980-luvun puo­lella Einari pyysi kimp­paan yhteen hevo­seen, mutta en läh­te­nyt. En nyt muista hevo­sen nimeä, mutta ei se olisi ollut hyvä sijoi­tus.”

Kal­lio aja­nut aina pal­jon itse koneel­laan, mutta hänellä on ollut myös työn­te­ki­jöitä. Kol­messa vuo­rossa ei kui­ten­kaan ajettu kos­kaan, vaan kaksi sai riit­tää. Ensim­mäi­senä vuonna HS15:een tuli 2500 tun­tia ja sen jäl­keen useita vuo­sia tasai­sesti noin 2200 tun­tia. Viime vuo­sina koneella on ajettu enää noin 500 tun­tia vuo­dessa. HS15:n lisäksi Kal­liolla on myös 1980-luvun Ponsse Bison ajo­kone, tela­ket­ju­kai­vin­kone ja kuorma-auto­la­vetti konei­den siir­toon.

“Ei ole tar­vin­nut kor­jata”

Kal­lio kiit­te­lee sitä miten kes­tävä HS15 on ollut. Moot­to­ria ja Clar­kin vaih­de­laa­tik­koa ei ole tar­vin­nut avata. Ohjaa­mon sisus­tus on alku­pe­räi­nen, mutta mit­ta­laite on toki uusittu. Hak­kuu­koura on toi­nen. Ensim­mäi­sellä hakat­tiin noin 400 000 mot­tia ja nykyi­sellä on hakattu noin 300 000 mot­tia. Pel­lit ovat aurin­gon haa­lis­ta­mat, mutta ihmeen suo­rat ja ruos­teet­to­mat. Kone on val­mis­te­nu­me­rol­taan 799.

Koneen pel­lit ovat suo­ria ja run­gon maali suu­relta osin aivan vir­hee­töntä. Aurinko on tosin haa­lis­ta­nut kel­tai­set teip­pauk­set val­koi­siksi.

“Ei ole pal­jon huol­to­miestä tar­vittu. Öljyt on vaih­dettu itse. Nos­tu­rin alle run­koon on oikealle puo­lelle pitä­nyt hit­sata noin 15 sen­tin sauma. Muu­ten ei ole tar­vin­nut mis­tään hit­sata.”

Kes­tä­vyys on myös käyt­tä­jän ansiota.

“Ei ole revitty koneesta kaik­kea mitä läh­tee. Ei ole varot­tu­kaan tur­haan, mutta on käy­tetty konetta sil­leen jär­ke­västi. On sillä tehty lähes yli 500 mot­tia päi­vässä aikoi­naan.”

Turha kai sanoa­kaan, että Kal­lio on ollut erit­täin tyy­ty­väi­nen har­ves­te­riinsa. Kone on tul­lut läpeensä tutuksi eikä ole jät­tä­nyt pulaan. 

“Vielä kun saisi täl­lai­sen uuden. Tämä pai­naa vain 16 ton­nia, kun on mehut ren­kaissa, ja 13 ton­nia ilman nes­te­täyt­töjä. Tämä on kuusi­pyö­räi­senä myös niin lyhyt, kapea ja ket­terä, että har­ven­nuk­silla ajou­ria ei juuri huo­maa­kaan. Met­sä­no­mis­ta­jat tyk­kää­vät, kun juu­ret säi­ly­vät ehjinä eikä näy pit­kiä, suo­ria ja leveitä ajou­ria, vaan tällä voi vaikka vähän mut­ki­tella.”

Keväällä 2026 on kui­ten­kin tul­lut aika luo­pua uskol­li­sesta työ­ka­ve­rista. HS15 läh­tee toi­selle omis­ta­jalle, enti­selle Pons­sen huol­toa­sen­ta­jalle, joka aikoo kun­nos­taa sen täy­sin ja lait­taa sit­ten taas kovaan työ­hön. Kal­liolle jää ajo­kone ja kai­vin­kone, mutta uuden har­ves­te­rin suh­teen hän on sala­myh­käi­nen.

“No en minä tämän perään itke­mään jää, vaikka on tämä ollut hyvä kone. Uuden Scor­pio­nin voi­sin tie­tysti ostaa tilalle, jos olisi sopiva väli­raha. Mutta kat­so­taan mitä tapah­tuu, kyllä koneita aina saa, jos haluaa,” nau­res­ke­lee Kal­lio.

Esko Kal­lio on muo­kan­nut konetta mie­lui­saksi. Ruu­vi­penkki pysy­nyt kiinni etu­lo­ka­suo­jassa pian 30 vuotta. Se on näp­pärä apu monissa huol­to­hom­missa.

Ohjaa­mon sisus­tus on mit­ta­lai­tetta lukuun otta­matta alku­pe­räi­nen. Ver­hoi­lua ei ehkä voi moit­tia heik­kou­desta, jos se on 30 vuo­den ja 17 500 työ­tun­nin aikana pai­koin hie­man ris­paan­tu­nut.