Chi­len met­sä­teol­li­suus perus­tuu tehok­kaa­seen koneel­li­seen puun­kor­juuseen istu­tus­met­sissä. Vahva sellu- ja saha­teol­li­suus pitää puun kysyn­nän kor­keana. Nopeasti kas­va­vat met­sät sekä haas­ta­vat rin­neo­lo­suh­teet ovat teh­neet maasta vaa­ti­van, mutta tär­keän met­sä­ko­nei­den mark­ki­nan.

Ponsse on saa­vut­ta­nut vah­van ase­man Chi­lessä, jossa mark­ki­nan kehi­tys on kul­ke­nut käsi kädessä tek­no­lo­gian ja osaa­mi­sen kas­vun kanssa – ja siitä ker­to­vat myös kah­den chi­le­läi­sen met­sä­alan ammat­ti­lai­sen ura­ta­ri­nat. Met­sä­alalla ura ei aina mää­räydy tit­te­lin mukaan, vaan jos­kus suun­nan näyt­tää kone.

Freddy Rebol­ledo ja Lorenzo Cid ovat chi­le­läi­siä met­sä­alan ammat­ti­lai­sia, jotka aloit­ti­vat koneen­kul­jet­ta­jina ja nousi­vat myö­hem­min yri­tys­joh­ta­jiksi. Heille ensi­kos­ke­tus Ponsse-konei­siin oli pal­jon enem­män kuin uuden tek­no­lo­gian käyt­töön­ot­toa. Se muok­kasi hei­dän tek­nistä ajat­te­lu­aan, työn­teon arvoja ja koko ura­pol­kua.

Fred­dyn ja Lorenzon eri­lai­sia tari­noita yhdis­tää sama perusta: amma­til­li­nen kasvu koneen äärellä, tek­ni­sen osaa­mi­sen mää­rä­tie­toi­nen kehit­tä­mi­nen sekä lii­ke­toi­min­nan raken­ta­mi­nen luo­tet­ta­vuu­den, kuri­na­lai­sen jär­jes­tel­mäl­li­sen huol­lon ja ammat­ti­tai­don kun­nioit­ta­mi­sen varaan.

Oppia koneen ohjaa­mosta

Freddy aloitti uransa vuonna 1991 met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jana. Oppi ker­tyi käy­tän­nön työssä – ohjaa­mossa, kor­jaa­molla ja vika­ti­lan­teita rat­koessa. Kym­me­nen vuotta myö­hem­min hänet kut­sut­tiin osak­kaaksi uuteen pal­ve­lu­yri­tyk­seen, joka hyö­dynsi käy­tet­tyjä Ponsse-koneita suur­ten met­sä­ura­koi­den toteut­ta­mi­sessa. Siir­tymä kul­jet­ta­jasta yrit­tä­jäksi oli mer­kit­tävä askel uralla.

Koneet, joilla yri­tyk­sessä työs­ken­nel­tiin, kuu­lui­vat ensim­mäi­siin Chi­leen saa­pu­nei­siin PONSSE-met­sä­ko­nei­siin. Ne eivät olleet uusia, mutta niistä tuli Fred­dylle ja hänen tii­mil­leen todel­li­nen tek­ni­nen kor­kea­koulu. Vah­van mekaa­ni­sen osaa­mi­sen ja suun­ni­tel­mal­li­sen ennak­ko­huol­lon ansiosta he oppi­vat tun­te­maan jokai­sen jär­jes­tel­män ja kom­po­nen­tin läpi­ko­tai­sin.

Koneet työs­ken­te­li­vät lähes vuo­si­kym­me­nen ajan pää­te­hak­kuilla ja har­ven­nus­koh­teilla, ja niille ker­tyi poik­keuk­sel­li­sen pal­jon käyt­tö­tun­teja – usein jopa 35 000–40 000 tun­tia.

Konei­den kes­tä­vyy­dessä kyse ei ollut onnesta, vaan toi­min­ta­ta­vasta. Kul­jet­ta­jat ja mekaa­ni­kot pereh­tyi­vät konei­siin perus­teel­li­sesti, teki­vät vaa­ti­vat­kin kor­jauk­set itse ja raken­si­vat kun­nos­sa­pi­toon perus­tu­van kult­tuu­rin. 

Kun Fred­dystä tuli toi­mi­tus­joh­taja, hän johti samalla logii­kalla, jonka oli oppi­nut koneen äärellä: lähellä ope­ra­tii­vista työtä, tie­toon perus­tuen ja tek­ni­set rea­li­tee­tit tun­nis­taen.

Sei­sova kone kään­tyi
mah­dol­li­suu­deksi

Lorenzon ura alkoi vuonna 1986 ajo­ko­neen­kul­jet­ta­jana. Kun Ponsse-koneet tuli­vat hänen työ­maal­leen 1990-luvun alussa, hän huo­masi har­ves­te­rin, joka sei­soi jou­ti­laana pien­ten viko­jen vuoksi. Koneella oli taka­naan jo noin 18 000 käyt­tö­tun­tia.

Sen sijaan että olisi kier­tä­nyt koneen kau­kaa, Lorenzo pyysi saada ottaa sen hen­ki­lö­koh­tai­seksi haas­teek­seen.

Meka­nii­kasta kiin­nos­tu­nut Lorenzo sel­vitti ja kor­jasi viat ja sai koneen takai­sin tuo­tan­toon. Osaa­mi­sen ansiosta koneen tuot­ta­vaa käyt­töi­kää saa­tiin piden­net­tyä vielä noin 8 000 tun­nilla kor­kealla käyt­tö­as­teella.

Koke­mus vah­visti hänen käsi­tys­tään Pons­sesta: luo­tet­ta­vaa tek­no­lo­giaa, joka mukau­tuu eri­lai­siin kor­juu­olo­suh­tei­siin ja tuot­taa tulosta, kun taus­talla on oikea tek­ni­nen osaa­mi­nen ja tuki.

Pons­sea hän arvos­taa edel­leen tiuk­ko­jen laa­tu­vaa­ti­mus­ten, ammat­ti­mai­suu­den ja vah­van alu­eel­li­sen tuen vuoksi.

Koneen arvoista yri­tyk­sen arvoiksi

Fred­dyn ja Lorenzon tari­noissa tois­tuu sama aja­tus: huo­lel­li­suus konei­den yllä­pi­dossa syn­nyt­tää kes­tä­vää lii­ke­toi­min­taa. Jär­jes­tel­mäl­li­syy­destä, enna­koi­vasta huol­losta, jat­ku­vasta paran­ta­mi­sesta ja työ­me­ne­tel­mien kun­nioit­ta­mi­sesta tuli myös joh­ta­mi­sen peri­aat­teita.

Freddy koros­taa, että yksi var­hai­sista menes­tys­te­ki­jöistä oli koko­naan mak­set­tu­jen käy­tet­ty­jen konei­den täy­si­mää­räi­nen hyö­dyn­tä­mi­nen ennen inves­toi­mista uuteen kalus­toon. Näin talou­del­li­nen paine pysyi hal­lin­nassa ja ope­ra­tii­vi­nen osaa­mi­nen vah­vis­tui.

Lorenzo puo­les­taan nos­taa esiin tek­ni­sen ute­liai­suu­den ja vas­tuun­o­ton kas­vun tär­keim­pinä teki­jöinä.

Koke­mus vah­visti Lorenzon käsi­tystä Pons­sesta: luo­tet­ta­vaa tek­no­lo­giaa, joka mukau­tuu eri­lai­siin kor­juu­olo­suh­tei­siin ja tuot­taa tulosta, kun taus­talla on oikea tek­ni­nen osaa­mi­nen ja tuki.

Matka jat­kuu Pons­sen kanssa

Nyt Freddy ja Lorenzo joh­ta­vat yri­tyk­si­ään, Mec­harv S.A.:ta ja SER­FOC LTDA.:ta. He ovat edel­leen aktii­vi­sia Pons­sen asiak­kaita ja luot­ta­vat merk­kiin päi­vit­täi­sessä toi­min­nas­saan.

Fred­dyllä on käy­tös­sään H8HD-har­ves­te­ri­pää HH360-rotaat­to­rilla asen­net­tuna Doo­san-kai­vin­ko­nee­seen. Pian hänen kalus­tonsa laa­je­nee Bear- ja Elep­hant King ‑koneilla, jotka varus­te­taan H8-har­ves­te­ri­päillä jyrk­kien rin­tei­den euka­lyp­tus­pro­jek­teja var­ten. Myös Lorenzo ope­roi Sany-kai­vin­ko­neella, jossa on H8HD-har­ves­te­ri­pää HH360-rotaat­to­rilla.

Nykyi­nen toi­minta vah­vis­taa sen, minkä tari­nat­kin ker­to­vat: pit­kä­ai­kai­nen luot­ta­mus raken­tuu suo­ri­tus­ky­vylle, tek­ni­selle tuelle ja kone­fi­lo­so­fialle, joka opit­tiin uran alku­vai­heessa ja joka ohjaa teke­mistä tänä­kin päi­vänä.

Viesti tule­ville suku­pol­ville

Freddy ja Lorenzo halua­vat välit­tää nuo­rille kul­jet­ta­jille yhtei­sen vies­tin: Näh­kää työnne pit­känä ura­pol­kuna, ei vain yhtenä työ­paik­kana. Oppi­kaa tun­te­maan koneenne syväl­li­sesti. Kehit­tä­kää toi­min­ta­ta­po­janne. Toi­mi­kaa vas­tuul­li­sesti ja luo­vasti.