Uusi­kaar­le­pyyssä asuva Jimmy Blom­qvist on alle 30-vuo­tias, mutta koke­musta met­sä­ko­neu­ra­koin­nista hänellä on jo ikäänsä kat­soen useita vuo­sia. Ensim­mäi­sen ker­ran hän kipusi isoisä Kajn omis­ta­man Ponsse Cobran ohjai­miin jo nuo­rena mie­henä. Har­joit­telu alkoi omissa met­sissä ja käy­te­tyillä koneilla. Sen jäl­keen toi­minta on laa­jen­tu­nut ja jou­lu­kuussa 2025 Vie­re­män teh­taalta val­mis­tui ensim­mäi­nen Blom­qvis­tien per­heyh­tiön tilaama uusi met­sä­kone.

Blom­qvis­tien per­heessä on vil­jelty maata, hoi­dettu omia met­siä, ura­koitu kai­vin­ko­neella, tehty polt­to­puita ja ajettu rek­kaa. Koneu­ra­koin­nissa on ollut mukana par­haim­mil­laan kolme suku­pol­vea yhtä aikaa.

“Enhän minä pääs­syt sillä itse aja­maan ollen­kaan, kun nämä pojat aina halusi­vat ajaa sillä”, vit­sai­lee isoisä Kaj Blom­qvist ja tar­koit­taa käy­tet­tyä osta­maansa HS10-mal­lin Ponsse Cobraa, jota hänen poi­kansa Jonny sekä Jon­nyn pojat Robin ja Jimmy mie­lel­lään ajoi­vat.

Vuo­si­mal­lin 1997 Cobra tuli Blom­qvis­teille vuonna 2011 ja oli käy­tössä muu­ta­man vuo­den. Sen rin­nalle han­kit­tiin ajo­ko­neeksi käy­tetty Wisent. Vuo­sien var­rella kalus­toa on päi­vi­tetty ja met­sä­ko­neet ovat aina olleet Pons­seja. Nyt on käy­tössä har­ves­te­rina PONSSE Scor­pion ja ajo­ko­neena PONSSE Elk. Vuo­den 2026 alussa toi­mi­tettu Elk on Blom­qvis­tien kuu­des Ponsse ja ensim­mäi­nen suo­raan teh­taalta tuleva.

“Olen ollut kiin­nos­tu­nut koneista ihan pie­nestä pitäen. Sen jäl­keen kun meille tuli met­sä­kone, niin oli sel­vää, että halusin ajaa sitä työk­seni. Sitä ennen olin haa­veil­lut rek­ka­kus­kin amma­tista. Vuonna 2014 aloi­tin met­sä­ko­ne­kou­lun Vaa­sassa ja siitä asti olen aja­nut met­sä­ko­neita työk­seni”, ker­too Jimmy.

Kaikki ura­kointi liit­tyy met­sään

Nykyi­sin J. Blom­qvist ÖB:lla on hak­kuu- ja ajo­kone, Vol­von FH16 ‑lavet­ti­auto ja Vol­von EC140 ‑kai­vin­kone. Lavet­ti­au­tolla siir­re­tään koneita työ­mai­den välillä. Upeasti raken­nettu lavetti on pal­kittu Power Truck ‑tapah­tu­massa kah­desti ja Ruot­sin Last­bil­sträf­fen Ram­se­lessä ker­ran. Kai­vin­ko­neella puo­les­taan teh­dään met­sä­oji­tuk­sia ja mätäs­tyk­siä sekä rai­va­taan gil­jo­tii­ni­kou­ralla hake­ran­kaa. Yhtiön kaikki työt liit­ty­vät jol­la­kin tavalla met­sään.

“Hak­kaamme noin 20 000 kuu­tiota vuo­dessa. Siitä noin 95 pro­sent­tia on har­ven­nuk­sia. Suu­rin asia­kas on Met­sän­hoi­to­yh­dis­tys, jonka kanssa meillä on tois­tai­seksi voi­massa oleva sopi­mus. Lisäksi aje­taan hie­man omissa ja naa­pu­rei­den met­sissä”, ker­too Jimmy.

Yksi Blom­qvis­tien eri­koi­suus ovat olleet saa­ri­sa­vo­tat. Koneet ovat olleet useam­pana kesänä viik­koja tai kuu­kausia töissä Poh­jan­lah­den saa­rissa. 

“Viime kesänä kor­jat­tiin Uusi­kaar­le­pyyn edus­talla saa­ressa 25 heh­taa­rin alu­eelta 2500 kuu­tiota. Aikaa kului puo­li­toista kuu­kautta. Ajo­kone ja hakuu­kone vie­tiin lau­talla yli, mutta yöksi tulimme aina veneellä kotiin. Puuta las­tat­tiin laut­taan aina 800 kuu­tion lasti ja lasti vie­tiin meren yli Uuma­jaan suo­raan teh­taalle, jossa ran­nassa ero­tel­tiin tukki- ja kui­tu­puu. Muu­tama vuosi sit­ten oli Kors­nä­sissä astetta isompi saa­ri­sa­votta, jossa teh­tiin 250 heh­taa­rin alu­eella 13 000 kuu­tiota tuu­len­kaa­toja. Pai­kalla oli sil­loin myös kaksi muuta ura­koit­si­jaa ja yhteensä kaksi hak­kuu­ko­netta ja kolme ajo­ko­netta”, muis­te­lee Jimmy.

Uuden­kaar­le­pyyn seu­dulla riit­tää met­sää ja yleensä hak­kuut ovat noin 30 kilo­met­rin säteellä kotoa. Töissä ovat isä Jonny sekä veli Robin sekä ajoit­tain pal­kat­tuja kul­jet­ta­jia. Lähin Ponsse-huolto löy­tyy sadan kilo­met­rin päästä Sei­nä­joelta, mutta koneet ovat toi­mi­neet hyvin eikä kor­jauk­sia ole juu­ri­kaan tar­vin­nut tehdä.

Vie­rai­lulla Pons­sen teh­taalla Vie­re­mällä. Kuvassa ylä­ri­vissä vasem­malta oikealle Sei­nä­joen alue­myyn­ti­pääl­likkö Juha Val­kea­lahti sekä Jimmy, Robin, Jonny ja Kaj Blom­qvist. Ala­ri­vissä vasem­malta oikealle varao­sa­myyjä Vesa Tapola, Johanna Rosen­ström, Pia Blom­qvist ja Emi­lia Koski.

“On täällä teh­taalla hir­mui­nen vauhti”

Kun Blom­qvis­tit vie­rai­li­vat Vie­re­män teh­taalla, oli hei­dän oma Elkinsä nouse­massa lin­jalle. Etu­vaunu oli jo hit­sat­ta­vana ja osa­va­ras­tosta löy­tyi koneen run­ko­nu­me­rolla esi­mer­kiksi kes­ki­ni­ve­len kor­vak­keita. Teh­das­kier­ros teki vai­ku­tuk­sen.

“On täällä teh­taalla hir­mui­nen vauhti ja tarkka sys­teemi. Eri­lai­sia osia on kym­me­niä tuhan­sia”, sanoo Johanna Rosen­ström.

“Joten­kin hauska aja­tella, että nyt on eri­näi­siä osia eri puo­lilla teh­dasta ja vii­kon päästä niistä on raken­nettu val­mis kone”, poh­tii Jimmy.