Viro­lai­set vel­jek­set Harri ja Mikk Lepis­tik oli­vat met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jia, kun hei­dän työ­nan­ta­jansa Wermo AS hankki ensim­mäi­set met­sä­ko­neet Einari Vidgre­niltä vuonna 1990, jol­loin Viro oli vielä osa Neu­vos­to­liit­toa. Koska ruplilla ei voi­nut ostaa met­sä­ko­netta Suo­mesta, niin mak­suksi toi­mi­tet­tiin sovittu määrä koi­vu­kui­tu­puuta suo­ma­lai­seen sata­maan. Virossa tai koko Bal­tiassa ei ollut tuol­loin eikä ole nykyi­sin­kään yhtään sel­lu­teh­dasta, joten kui­tu­puulla oli vain polt­to­puun arvo. Lepis­ti­kin vel­jek­set perus­ti­vat vuonna 2002 oman Dik­soo­nia-yhtiön, joka hak­kaa nykyi­sin noin 150 000 kuu­tiota vuo­dessa 8 koneen ja 17 työn­te­ki­jän voi­min.

Viro­lai­sen met­sä­ko­neu­ra­koit­sija Dik­soo­nia oü:n Harri, Algis ja Mar­tin Lepis­tik kävi­vät osta­massa vain kaksi vuotta van­han ja 1674 tun­tia aje­tun Ponsse Bea­ve­rin Etelä-Suo­men alue­myyn­ti­pääl­likkö Pet­teri Mel­lalta. Kone oli ollut alun­pe­rin töissä Ruot­sissa, mutta Lepis­ti­kit löy­si­vät sen Mascuk­sen sivus­tolta netistä. Kone oli myyn­nissä Ruot­sin Ponsse AB:llä, mutta siir­ret­tiin Suo­meen, josta Lepis­ti­kit sen osti­vat.

“Kevyt har­ves­teri tulee töi­hin pää­asiassa val­tion met­siin. Sopi­muk­sen mukaan val­tion met­sässä työs­ken­te­levä kone saa olla kor­kein­taan kuusi vuotta vanha, niin tällä koneella voimme tehdä sopi­mus­kau­den lop­puun. Tässä koneessa on hak­kuu­päänä H5 ja se tulee teke­mään har­ven­nuk­sia peh­meillä mailla. Meillä on lisäksi isom­pia koneita, kuten PONSSE Buf­falo ja PONSSE Ergo kovem­mille maille ja pää­te­hak­kui­siin”, ker­too Hari­ton “Harri” Lepis­tik.

Dik­soo­nialla on töissä neljä motoa ja neljä ajo­ko­netta, joista seit­se­män on Pons­seja ja yksi muuta merk­kiä. Osa koneista on ostettu käy­tet­tynä ja osa uutena. Käy­te­tyn osta­mi­nen Suo­mesta on hou­kut­te­le­vaa, koska Suo­mesta vähän käy­tet­tyyn konee­seen saa takuun ja arvon­li­sä­ve­ros­sa­kin saa sääs­töä. Pää­te­hak­kuissa Dik­soo­nia käyt­tää yleensä isom­pia koneita kah­dessa vuo­rossa, har­ven­nuk­sissa van­hem­pia koneita yhdessä vuo­rossa. Noin 30 pro­sent­tia savo­toista on har­ven­nuk­sia ja 70 pro­sent­tia pää­te­hak­kuita.

Viro­lai­nen met­sä­ko­neu­ra­koit­sija Harri Lepis­tik (toi­nen vas.), poi­kansa Mar­tin (oik.) ja vel­jen­poika Algis kävi­vät hake­massa hel­mi­kuussa Suo­mesta 1700 tun­tia aje­tun Ponsse Bea­ve­rin. Pons­sen myyjä Pet­teri Mella kuvassa vasem­malla.

Myös omis­ta­jat aja­vat itse

Dik­soo­nia oü:n omis­ta­jat Harri ja Niko­lai (Mikk) Lepis­tik sekä pojat Algis, Mar­tin ja Mat­tis aja­vat met­sä­ko­neita pal­kat­tu­jen kul­jet­ta­jien rin­nalla. Yhtiön omat mekaa­ni­kot huo­leh­ti­vat terä­ket­juista ja teke­vät myös hydrau­liik­ka­let­kuja muille asiak­kaille. Lavet­ti­kul­je­tuk­set yhtiö hank­kii autoi­li­joilta.

“Ura­koimme val­tion met­sissä noin sadan kilo­met­rin säteellä Võrusta Lou­nais-Virossa. Yksi­tyis­met­sissä työs­ken­te­lemme koko Viron alu­eella”, ker­too Harri Lepis­tik.

Tyy­pil­li­nen savotta val­tion met­sässä on parin heh­taa­rin kokoi­nen ja puuta ote­taan noin 500 mot­tia. Yksi­tyis­met­sissä ura­kat ovat yleensä hie­man suu­rem­pia.

Met­sät ovat Lou­nais-Virossa mäki­siä, mutta muu­alla Virossa tasai­sia. Kiviä on vähän, mutta soita pal­jon. Pak­kas­kausi on yleensä melko lyhyt, mutta talvi 2025–2026 on ollut kylmä ja vähä­lu­mi­nen, joten routa kan­taa hyvin koneita.

Sel­lu­puu menee yleensä Suo­meen tai Ruot­siin, paitsi haapa, joka menee pie­neen sel­lu­teh­taa­seen Kun­dassa. Lou­nais-Virossa on pal­jon sahoja, jotka tuot­ta­vat myös lii­ma­puuta sekä pel­let­tejä. Suh­teel­li­sen pie­net­kin tukit saha­taan. Ener­gia­puuta Dik­soo­nia ei nykyi­sin kor­jaa.

Viro­lai­nen eri­koi­suus on rei­lun parin kuu­kau­den mit­tai­nen rau­hoi­tus­kausi keväällä lin­tu­jen pesi­mä­ai­kaan. Sil­loin huol­le­taan koneita ja pide­tään lomia. Rau­hoi­tus­kausi osuu osit­tain ros­puut­toai­kaan, jol­loin työs­ken­tely peh­meissä met­sissä olisi muu­ten­kin vai­keaa.

Tusi­nan ver­ran käy­tet­tyjä Suo­mesta Viroon

Etelä-Suo­men alue­myyn­ti­pääl­likkö Pet­teri Mella työs­ken­teli 1990-luvulla pari vuotta met­säyh­tiö Enso Gutzei­tin (nykyi­sen Stora Enson) lei­vissä Virossa. Lepis­ti­kin vel­jek­set tuli­vat tutuiksi jo sil­loin. Nykyi­sin Mella myy käy­tet­tyjä met­sä­ko­neita Suo­mesta ulko­maille oman Etelä-Suo­men myyn­tia­lu­een lisäksi.

“Ollaan ostettu Suo­mesta aina­kin 12 käy­tet­tyä konetta Pet­te­riltä. Mei­dän välille on syn­ty­nyt luot­ta­mus”, toteaa Lepis­tik.

Huol­toa tar­joaa PONSSE-jäl­leen­myyjä Bal­tic Agro Mac­hi­nery Tar­tossa, noin sadan kilo­met­rin päässä Dik­soo­nian pää­pai­kasta.

Lepis­ti­kit ovat osta­neet Etelä-Suo­men Ponsse-myy­jältä Pet­teri Mel­lalta parin­kym­me­nen vuo­den aikana noin tusi­nan ver­ran käy­tet­tyjä met­sä­ko­neita.

1700 tun­tia ajettu ja kaksi vuotta vanha Bea­ver on ollut aikai­sem­min töissä Ruot­sissa. Vähän ajettu kone on mai­niossa kun­nossa.